Tänne minä sinut toisin.
Koivikkojen seassa näkisin
Hulmuavat hiuksesi vilahtavan.
Naurusi kaikuisi kivikallioiden seinämistä.
Juostessasi Kikattaen, risut rasahtaisivat pienten kenkiesi alla.
Ottaisin sinut kiinni, rutistaisin syliini, suutelisin.
Peittelisin sinut sammalilla,
yön laskiessa pimeytensä. Suojaisin metsän hirviöiltä.
Tänne minä sinut toisin,
Jos sinun sydämesi taistelee minun sydämeni alla,
loppuun asti. <3
Aww ❤
VastaaPoistaMennyttä ei voi muuttaa ja menetettyä saada takaisin. Unelmat kantaa siihen asti kun saatte oikean ilouutisen. :)
VastaaPoistaNiin koskettava runo ��
VastaaPoistaSweet ❤
VastaaPoistaKauniisti kirjoitettu.Sen verran olen elämää nähnyt, että tiedän sinulla olevan paljon sisäistä kauneutta ja myös herkkyyttä.Tekstisi kertovat sen.
VastaaPoistaKaunis runo :)
VastaaPoistaKirjoitat ihastuttavia runoja. Voimakkaita, aitoja, herkkiä... Raakoja, tummanpuhuvia ja pelottavia. Olet monipuolinen runoilija.
VastaaPoistaLukisin näitä mielelläni lisää! ;)
❤
VastaaPoista