lauantai 31. joulukuuta 2016

Sinä rankaiset minua
        Rehellisyydestä.
Katseessasi viha.
           Kehosi kertoo tuhansin
Tavoin epävarmuuden seerumin vaikutuksesta.

Halusin aloittaa vuoteni,
          Rehellisesti.

   Sinä rankaiset
               Minua vaikenemalla.

Käperryt menneisyytesi Arpiseen kuoreen ja vaikenet.
       Ja minä mietin: vaikenenko minäkin.
Lähettänyt

9 kommenttia:

  1. Norris1. tammikuuta 2017 klo 9.01

    Surullinen tunnelma :(

    VastaaPoista
  2. MoccaM2. tammikuuta 2017 klo 6.35

    Onko hiljaisuus myöntämisen merkki?

    VastaaPoista
  3. Mary2. tammikuuta 2017 klo 13.34

    Don't give up <3 Fight for real and pure love <3 Good poem. Sad, but real.

    VastaaPoista
  4. Verso2. tammikuuta 2017 klo 16.13

    Luin taas pitkästä aikaa useita runojasi ja ne ovat säväyttäviä. Yritän lukea niitä jatkossa säännöllisemmin. Ne herättävät monia tunteita ja tulkintoja. Runot toimivat niin kuin olet halunnut niiden toimivan - tänään tulkintani on erilainen kuin eilen tai huomenna. Kiitos, kun jaat runosi kanssamme!!

    VastaaPoista
  5. Anonyymi9. tammikuuta 2017 klo 12.35

    ❤

    VastaaPoista
  6. Anonyymi14. tammikuuta 2017 klo 13.15

    Puhutteleva runo!

    VastaaPoista
  7. ElliK16. tammikuuta 2017 klo 14.25

    Runosi ovat hyvin koskettavia. Kyyneleet nousevat silmiin, kurkkua kuristaa, rinnassa puristaa ja voin vain kuvitella tunnemyrskyn!!!

    VastaaPoista
  8. Anonyymi20. tammikuuta 2017 klo 14.15

    Koskettava <3

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)