Sinä päivänä
kun jalkani
eivät enää koskettanutkaan maata,
sydän
oli liian
kevyt.
Sinä otit
varpaistani kiinni ja
ripustit kiinni
itseesi.
Kiedoin käteni solisluillesi
ja suljin silmäni.
Tässä,
juuri tämä on se hetki.
tiistai 14. helmikuuta 2017
Lapsuuteni silta, pimennossa.
Haamut pyrkivät ovesta,
Ei ole voimia pitää
suljettuna.
Käperryn, ei turvaa.
Muistona pienuuteni sinun rinnalla.
Mulkaisu,
Ja minä pakenen
Sattuu, ja sinä et osaa vastata lapsen kaipuuseen.
Sidot itsesi omaan menneisyyteen, ei rakkautta.
En kai
minäkään
sitä sitten ansaitse.
Se sama pieni tyttö,
Raadeltuna
lapsuuden haavoista,
Kerää palasia maailmaansa.
Haamut pyrkivät ovesta,
Ei ole voimia pitää
suljettuna.
Käperryn, ei turvaa.
Muistona pienuuteni sinun rinnalla.
Mulkaisu,
Ja minä pakenen
Sattuu, ja sinä et osaa vastata lapsen kaipuuseen.
Sidot itsesi omaan menneisyyteen, ei rakkautta.
Raadeltuna
lapsuuden haavoista,
Kerää palasia maailmaansa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)