keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Istuessani edessäsi,
      Sanat tuntuvat tyhjiltä.
Ei ole  minusta katseeseesi vastaamaan.
       Minä häpeän.
   Sulatan siipeni, ei minulla ole oikeutta lentää.

Sinä poraat sieluuni,
          Salaisuuksia ei ole.

Ja minä voin vain huokaista.
    Sillä sinä olet koskettanut jo minua,
Ennen kuin edes tiesin.

Lämmin aalto, ja
    Minä olen jälleen sinun.

7 kommenttia:

  1. Tämä runo menee taas suosikkeihini!
    Onnea on olla onnellinen!

    Ja minä olen salaa kateellinen. Missä minun onneni on?? ;)

    VastaaPoista
  2. Älä paljasta sieluasi...koskaan.
    Hän koskettaa nyt sinua ihan kuin hän kosketti tuosta vielä hetki sitten ja ketä hän koskettaa seuraavaksi?
    Rakkaus on ikuinen - kohde vain vaihtuu. Believe me :(

    VastaaPoista
  3. There is love in the air <3 Ihana runo!

    VastaaPoista
  4. Hyvää äitienpäivä-sunnuntaita!

    VastaaPoista