perjantai 18. elokuuta 2017

Jos minä jättäisin
    vain kaiken sinulle.
Jättäisin nämä meistä
                lisääntyneet,
teidän idyllisen
           palatsinne ovelle.


 En kirjoittaisi ohjeita,
      en antaisi yhtäkään
apua mitä ja miten.

Jos minä jättäisin heidät, kävelisin
   omaan maailmaani. Sulkisin
kaiken takanani.

   Kuinka kauan sinä jaksaisit,
          kuinka kauan sinulta veisi tajuta
ettei se maailma aina niin autuasta ole.

16 kommenttia:

  1. Arkipäivän runoilua. Ei ihan tyypillistä Häkeistä Kultaisin tyyliä... Kesy ja jotenkin liian alistuva. Henkilökohtaista melankoliaa epäilisin...

    VastaaPoista
  2. Nouse vastarintaan! Taistele!

    VastaaPoista
  3. Silmien avaaminen... Huokaus :(

    VastaaPoista
  4. Kulissit,kulissit. Muista,että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Kulissiavioliitto?

    VastaaPoista
  5. Maailma ei ole autuasta eikä sormus sormessa tuo onnea. Oot niin oikeassa ja asian ytimessä!! Yes indeed <3

    VastaaPoista
  6. Minä muistan tien jokaisen kurvin, montun, kiven. Muistan ulkovalon ja kukkapenkin pionit. Minä olin hänen vaimonsa ja tulen aina olemaan, vaikka uusi vaimo olisi kuningatar tai presidentti. Ensimmäinen vaimo on ensimmäinen... Me molemmat tiedämme sen <3

    VastaaPoista
  7. Palatseja ja kulisseja... Unohda hänet!!

    VastaaPoista
  8. Samoilla fiiliksillä :( Olemme ajautumassa eroon :(

    VastaaPoista
  9. Sano mitä ajattelet! He eivät ole ajatusten lukijoita :)

    VastaaPoista
  10. Epätoivoinen olen :(

    VastaaPoista
  11. Älä jätä.Avioero ei ratkaise ongelmia.Lapset kärsii,eivät kuulu enää mihinkään kunnolla.Anna anteeksi ja usko parempaan.

    VastaaPoista
  12. Se toinen nainen sanelee kaiken...
    Hän on voimakastahtoinen ja häikäilemätön... (Rumia sanoja!!!)

    VastaaPoista