keskiviikko 16. elokuuta 2017

Puen itseni korsettiin.
        Mustanpuhuva,  punaisia silkkinauhoja
          vartaloni varjona.

            Hiukset valtoimenaan
olkapäilläni, siitähän sinä pidät.
           Satiinia reisilläni,
    kiimaisia kosketuksia vailla.

Lantio keinuen läpi talon,
     kissa sinun makuusi?

        ...... Totuus........


        P
           E
        I
     L
I
    K
  U
      V
         A

Oksettaa,
     käteni repivät yltäni
                                petollisen luomuksen
     
             Ethän sinä minua enää
     jumalattarenasi pitäisi.
   
        Minun naisellisuuteni rippeet,
   ei edes niitä jäljellä.

         



   

14 kommenttia:

  1. Sinä jaksat yrittää... Minä olen jo luovuttanut :(

    VastaaPoista
  2. Mikä Mirri!!!! Houkuttelevainen runoilijatar. Tykkään!!!!

    VastaaPoista
  3. Missä asut? ;) Hienosti rakennettu runo.

    VastaaPoista
  4. Miksi et olisi? Mitä on tapahtunut?
    -I Just Wonder-

    VastaaPoista
  5. Koukuttavia runoja. Oikein taitava olet :)

    VastaaPoista
  6. Koskettava ja ajankohtainen runo. Mieheni ei halua minua. Ei intohimoa ei mitään :( Ei tehoa pitsivaatteet tai muut. Ei ole toivoa.

    VastaaPoista
  7. Runoihisi.ihastunut2. syyskuuta 2017 klo 4.17

    Tuotantosi on monipuolinen. Huomaan, että olet kirjoittanut jo pidempään tai sitten luet paljon runoutta. Olet monipuolinen. Sait uuden seuraajan <3

    VastaaPoista
  8. Kolahti. Minäkin häpeän vartaloani ja itseäni. Rumat kasvot, hiukset, iho, pienet rinnat, ylipaino ja ja ja ja.

    VastaaPoista
  9. Sinä olet hyvä runoilija!

    VastaaPoista
  10. Laulaako hän... Tahdon rakastella sinua...
    Minä tahtoisin... Minua ei tahdo kukaan...

    VastaaPoista
  11. Pidän eroottis-sävyisistä runoista. Kirjoita niitä lisää - sinulla on siihen taitoja! Olen lukenut kaikki runosi...

    VastaaPoista