sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Ota puukkosi tupesta.
     Katso haamua silmiin,
välähtävän hetken todellisempi kuin koskaan.

    Huidot terällä ilmaa.

  Hengitys raskasta väsymyksestä.
          Kädet betonia.
Sinä annat demonisi voittaa?
         

       
Lähettänyt

7 kommenttia:

  1. Raidallinen kissa29. lokakuuta 2017 klo 12.48

    Annan. Olen väsynyt.
    Annatko sinä?

    Leikittelet hienosti ja runoilijamaisesti. Ja voin samaistua runoihisi. Olen riittämätön ja menneisyyden demonit ei jätä rauhaan...

    VastaaPoista
  2. Maria31. lokakuuta 2017 klo 14.02

    Oletko kuullut Jeesuksesta? Hän voi auttaa sinua taistelussa demoneja vastaan! <3

    VastaaPoista
  3. Anonyymi6. marraskuuta 2017 klo 11.37

    What a pity :(

    VastaaPoista
  4. Anonyymi7. marraskuuta 2017 klo 11.41

    Tämä kipu repii, raastaa. Puukko tuntuu lihassani, luissani. Katoa haamu elämästäni!!!!!!!
    Väsyttää, haluan luovuttaa. En jaksa vetää puukkoa...

    VastaaPoista
  5. Anonyymi10. marraskuuta 2017 klo 11.45

    Kyllä!

    VastaaPoista
  6. Anonyymi12. marraskuuta 2017 klo 12.16

    Huonoja fiboja nostattava runo.
    En tykännyt.

    VastaaPoista
  7. Anonyymi12. joulukuuta 2017 klo 12.05

    Hm mm. Makustelen tätä runoa. Hm mm.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)