lauantai 4. marraskuuta 2017

Tänään sinun varjosi
      peittää koko minun
   taivaan.
    Lämmin ihosi
poskellani ja minä värisen onnesta.

             Silmissäsi pilkahtava
 tähti iltahämärässä,
kuutamon hiljainen kajo.

               Siinä minä tunsin sinun läsnäolosi, sytyttäessäni kynttilää.
     Kaipauksen kuolemattomat sävelet mäntypuiden latvoissa.
         Kyyneleet jäätyneet kivikolle.

12 kommenttia:

  1. Tunteikas runo
    Tykkäsin

    VastaaPoista
  2. Voi luoja kun kaunis runo <3

    VastaaPoista
  3. Olisin halunnut asetella kynttilän haudallesi, pyyhkiä lumet kiven päältä, asetella kanervat ja havut nätisti, mutta tänään sen teki joku toinen. Ajatus on tärkein <3

    VastaaPoista
  4. Tarpeetonta, ikävää, epäreilua :(

    VastaaPoista
  5. Runosi lohduttavat minua usein <3

    Odotan jo uusia :)

    VastaaPoista
  6. Kauneimmat joululaulut laulettu ja kynttilät viety rakkaiden haudoille. Koskettavaa. Voin tuntea yhteyden.

    VastaaPoista
  7. Hyvää joulua Häkeistä kultaisin!!

    VastaaPoista