Kun olen kerran rikottu,
        Halkeillut säröjä täyteen.
Ei minusta ehjää saa?
                     Haavat revitty jälleen auki,
                     verta pihaportailla.

Halkeamiin liimaa,
         onko vain jatkettava?
 Jaksettava, vaikka mieli huutaa
    väsymyksen viimeisiä säveliä.

         Lisää liimaa,  he sanovat.
   Ei niin vahvaa ole keksittykkään,
minä kuiskasin sylkien verta.