torstai 24. toukokuuta 2018

Kurkistin tapetin taakse.
          Itkujen vuolas virta,
kyyneleillä puhdistettu pinta.
 
           Iskujen kaiku,
  kipeät lyönnit ruumiissa.
      Yksin valvotut yöt,
peitto vartalon suojana.

          Punaviinin katkera maku,
   huulilla valheet.

Syytösten petollinen kuorma,
      kahlittu puupintaan.
Mitättömyyden tunne, syövyttänyt
                 maaliin rosoisen sävyn.

Lasten iloiset naurut,
     elämän nälkä.
 
     Painan tapetin
 takaisin kiinni,
   repäleinen pala, tuhansia tarinoita.

12 kommenttia:

  1. Yksi parhaista runoistasi! Olet tullut takaisin :) :)

    VastaaPoista
  2. Onnistunut teos - lisää odotan

    VastaaPoista
  3. Kesäheinä ja kaverit7. kesäkuuta 2018 klo 9.55

    Kesärunoja kiitos!!!!!

    VastaaPoista
  4. Olen läpikäynyt vaikean ja aikaa vievän muutoksen. Runosi ovat johdatelleet minua oikeaan suuntaan. Kiitos ❤️

    VastaaPoista
  5. Tarvitsen vahvistusta ja suuntaa elämälleni. Elämäni on piilossa repimättömän tapetin takana ja en saa sitä esiin. Minulla ei ole taitoa kirjoittaa. Sinulla on. Kirjoita näitä vahvoja runoja. Niitä tarvitsen eniten nyt.

    VastaaPoista