sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Vartalosi vääntynyt taakasta.
        Verta.
                 Tuskaisa huuto,
     ja toivot, että kuolisit.
Olet kulkenut pitkän tien,
    missä on valo?

Itket,
Kuka sanoi, että ne puhdistavat...
Kirvelevät haavoja, suolaa.

    Olet väsynyt tarpomaan
tässä ikuisessa suossa.

         Väsynyt....
Lähettänyt

8 kommenttia:

  1. Anonyymi24. heinäkuuta 2018 klo 23.19

    Runosi on kuin siskolleni kirjoitettu. Hänellä on nyt vaikeaa, elää raskaita aikoja. Paljon surua ja itkua. Tulevaisuus näyttää lohduttomalta. Vanhat haavat aukeavat.

    Tiedät mitä kirjoitat. Sinulla on vahva ote. Näytin runojasi siskolleni, ystävilleni. Ja he pitivät niistä. Kiitos, kun kosketat monia.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi25. heinäkuuta 2018 klo 9.22

    Jokainen päivä on uusi mahdollisuus aloittaa alusta. Kuolema ei ole vaihtoehto!!!!!

    VastaaPoista
  3. Anonyymi31. heinäkuuta 2018 klo 13.26

    Tämä runo toimii! Elämä on. Mitä on.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi2. elokuuta 2018 klo 9.36

    Sydämessäni myrskyää. Salamanisku voi minut vapauttaa... Iske jo!!!

    VastaaPoista
  5. Anonyymi5. elokuuta 2018 klo 10.37

    Kirjoita pian. Tarvitsen nyt voimia!!!

    VastaaPoista
  6. Kiddo24. elokuuta 2018 klo 11.19

    Asennetta nyt!

    VastaaPoista
  7. Anonyymi4. syyskuuta 2018 klo 9.27

    Odotamme jo uutta tuotantoa!
    T. Emilia ja Mira

    VastaaPoista
  8. Anonyymi13. lokakuuta 2018 klo 8.02

    Funeral song ❤️

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)