lauantai 22. syyskuuta 2018

Olen siirtänyt vuoria.
      Takonut raudasta portteja.

        Tehnyt tuhansia muureja.

Tänään et tiedä, mitä
kotona vastassa.
       Rikottu nainen.
Murrettu mieli.

   Kaiken muun minä
 kestän, mutta menneisyytesi piinaa
        kuin demonit.

Lähettänyt

6 kommenttia:

  1. Anonyymi23. syyskuuta 2018 klo 13.29

    Pitkä yötyöputki taas alkaa.
    Tämän illan pyhitän hyville runoille ja unelmille. Se ei maksa mitään :)

    VastaaPoista
  2. Anonyymi25. syyskuuta 2018 klo 10.32

    Minäkin olen väsynyt. Elämään ja sinuun. Miten tästä eteenpäin? Demonit sucks.

    VastaaPoista
  3. E. K.25. syyskuuta 2018 klo 12.03

    Ajatuksia herättävä runo! Huojentava ja surullinen!

    VastaaPoista
  4. Ihailijasi26. lokakuuta 2018 klo 7.27

    Ollaan "korpimökillä" viikonlopun vietossa. Julkaise uutta tuotantoasi meidän "iloksi"!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama kuin yllä27. lokakuuta 2018 klo 11.24

      Täällä odotellaan "uusinta uutta" :) :)

      Poista
  5. Noita16. marraskuuta 2018 klo 10.38

    Hyvin välittyvä tunnelma.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)