torstai 11. lokakuuta 2018

Itkenyt illan. 

    Kutonut seittejä,
  toivoen saavani tuskan loukkuun.
      Syöttinä elämä.

Rimpuile,
    varjoissa vihani.

Aavistus romahduksesta,
    hauraista silloista.

         SE on aina
   askeleen edellä.

           T
            U
            S
            K
            A
          N
           I
          ! 

5 kommenttia:

  1. Olen niin vihainen että päästä nousee savu!!! Yksi vilkaisu ja voisin perua koko yhteisen tulevaisuuden!!! Miksi olen niin tyhmä???

    Minun tuskani...

    Kiitos runoistasi. Yhdessä eteenpäin...

    VastaaPoista
  2. Sinulla on hyviä, tunteikkaita runoja. Olet taitava. Onnea eteenpäin elämässäsi. Huomaan, että hapuilet. Se pitää runoilijan vireessä :)

    VastaaPoista
  3. :( Why this sad poem?

    VastaaPoista
  4. Pettynyt puolisoon. En halua tälläistä ihmistä rinnalleni. Mitä teen???

    Tuskaa, tuskaa, tuskaa :( Seitti kiristyy ja katkeaa???

    VastaaPoista
  5. Talvella ei hämähäkit liiku. Nyt katse eteen ja ylös!!! :)

    VastaaPoista