Sohjoinen lumi jalkojen alla.

                 PUM.

Laukaus niskaan.

Takaraivossa lämmin aalto,
      fasettinivelet pamahtelee.
  Veri virtaa hitaasti selkää pitkin,
 kastelee hiukseni.
Tätä minä olen odottanut,
        olen rukoillut.
Kipu laittaa polvilleen,
   turruttaa aivot.
 Ei pakoviettiä.
Sydän, pum pumpum pum...
vaimenee.
Puristaa viimeiset
    veripisarat hangelle.
Olen katkeroitunut elämästä,
    veri hyytelöä jääkiteiden  seassa.

Tätä minä olen toivonut, armolaukausta.

Siivet lumihangessa.
      Sulkien terävät iskut
      vaurioittaneet jääkiteiden hentoa pintaa.
         Halunnut lentoon.
Kerta toisensa jälkeen
           paiskautunut jään
      pintaan,
         kyynärluissa verta.
    Valunut kuiviin,     
 sielu lentänyt viimeisen          
            kerran,               
        lumihiutaleiden     
                 leijaillessa kevyesti ohi.
Siivet lumihangessa,
            eivät enää kantaneet. 

Hengityksesi niskassa,
     matkalla solisluilleni.
Lämmittää rintojeni pehmeää ihoa.
      Liukuu kylkiluita pitkin,
              saa aikaa vatsallani
       pyörremyrskyn.
 
     Hipaisee häpykumpua, lähde
 virkoaa.
     Pysähtyy hetkeksi reisille,
kiusoittelee.

      Varpaissa pysähtyy,
               suutelee hyvät yöt ja livahtaa peiton reunan alta odottamaan aamua.

Tunturin kupeessa,
      ikäväni.

Sielussa ontto hiljaisuus,
kaikuna taivaalta.
Makea tuoksu, sieluni lepo.
Tuulessa sinun
           henkäyksesi.

Olen kaivannut sinua,
          sinun rauhoittavaa varjoa.
            Herskyvää naurua.

               Lapsuuteni,
 siinä tunturin juurella,
         avoimena ikävänä,
                  sieluni
 lentäessä jo ylemmäs.

Viinirypäleitä  ja viiniä.
   Pala valkoista halloumia.
Hetki kun pysähdymme
    toistemme silmiin.
       

Näiden taisteluja täynnä
    olevien vuosien jokaisessa kellon
   lyömässä, olen rakastanut sinua, äärettömästi.
      Jopa silloinkin, kun aavistin valheet.

Pimeässä jäälauttojen kirskunta.

        Eilisen pelko, huomisen tuska.

Joutsenet kaislikossa, jäätyneinä.
                Kuolleet.
      Jäähileitä, tummat varjot.

Venesatama,
         majakan himmeä valo,
 kiedon käteni ympärilleni. Jäätävää.

 Valoa vasten ei hengitykseni huurua, olenko siis kuollut?
       Rutistan itseäni lujempaa.

     Särkyvän kristallin ääntä,
              ja minä hajoan.

Ennustin tähtikartoista
     tulevaisuuteni.

        Ei näyttänyt lupaavalta.

 Komeettojen törmätessä,
                        palasia sinkoutuneena sydämen kalvoihin.
             Mustien aukkojen vetovoima, pimeän pelko.
           Valheiden renkaat, sinun planeetallasi.
                  Sammutan alukseni moottorit, olen väsynyt.
           Jään ajalehtimaan tähtisumuun. Antaa auringon sammua.

Meren aallokko,
    Ikäväni valtameri.
Ihosi tuoksu muistona,
   aamuinen kosketus vatsallani.

   Voi luoja miten kaipaan.
      Kaipaan....

Sota on syttynyt.
         Pommikoneiden tasainen
 hyrinä horisontissa.
     Laivat nostaneet ankkurinsa.
 
      Hevosten kavioiden jylinä,
metsätanner pölyisenä edessäni.

       Nostan miekkani esiin. Lasken
           kasvoilleni suojan.
  Olen valmis!
   
Verivanoja kivien pinnassa,
      Savun katkuisia oksia jaloissa,
            ruudin tuoksu pistävänä ilmassa.

       Tule eteeni vavisten,
  vihollisistani pahin.
         Ole valmiina nostamaan valkoinen
lippu.

        Olen päättänyt tuhota,
   repiä riekaleiksi. Olen antanut sotilailleni
 käskyn olla antamatta armoa.

     Tämä taistelu käydään 
 minun pääni sisällä. 

Jäisit hetkeksi, sekunti ikuisuudesta. 
      Ei palata todellisuuteen,
leikitään ettei sitä ole.
  Räjähtänyt eri galaksille palasina.
Ihosi yhtä lämpöisenä,
     huumaava tuoksu.

      Halua huokuva hetki.

Vartalosi pigmentti sopii omaani.
     Älä,
        Älä sano,
 se palauttaisi kaiken.

Carambolan tuoksuinen
      viinitarha. Makea tuoksu
    täynnä katkeria muistoja.
                  Humaltua viinistä tai yliluonnollisesta, sama lopputulos :
        "U. N. O. H. D. U. S." 
Petolliset silmäsi, ei armoa,
          väijyvät lehtien varjossa.
Olen yrittänyt, olen todella yrittänyt.

Loppujen lopuksi,
     aina yksin.
   Ei ketään, joka ymmärtäisi
ajatusteni petollisiakin vivahteita.
   
    Ei näe kyyneleitä
         paitani kauluksessa.
   Aristavaa ihoa lyönneistä.
  Mustelmia sanomattomista lauseista.
         Aina yksin.

Kehää kiertävät
     raadolliset synapsit.
Loppujen lopuksi,  aina
     YKSIN. En edes odottanut kenenkään ymmärtävän.

Olet raadellut minua.
     Vuosia kestänyt helvetti.
     Alatko väsyä?

Otteesi alkanut irrota,
   kyntesi raapii ilmaa.
   Veri kuivunut, tuoretta et saa! 

   Taistele! Taistele!

     Näiden tuskien vuoksi,
 minusta kasvanut soturi.
     Rautahaarniska päälläni
   hyvin istuvana.
      Sinulla ruosteessa.
          Alat murtua!

           Seisot ulisten varjossani.
            Vedän sieraimiini
                    V O I T O N
                     tuoksua.
         
           

Kun minun kotini
     ei ole enää kuin pala kivijalkaa,
   punamultamaali halkeillut maassa makaavassa laudassa.

      Romahtanut, tomupilvi hälvennyt
  järven selälle.

     Kun sen tuttu tuoksu ei enää
      rauhoittanut,
petivaatteet tuntuivat vierailta.
          Seinäkellon ääni, sekunti sekunnilta
      raskaampana korvissa.

             Koti
         Koti
             Koti?
          Koti

Muukalaiset vallanneet,
      naula, naulalta purkaneet.
    Raapaisivat tulitikun ja heittivät.

                     Koti 
                 
 

Olen alkanut aavistaa.

    Kerännyt tähdistä karttaa. 

    Haistanut sateen. 

Kompassin neula seonnut,

horisontissa pimeää.

     

          Olen päättänyt 

seuraavan kerran 

   olevan ainutlaatuisen 

          viimeinen. 

Tiedä, totuus tulee aina julki. 

      Silloin minä vain odotan Bermudan kolmion salaisuutta. 

Valovuosienkaan päästä elämän
     oppikoulun tunnit
sinua ei saaneet tajuamaan,
    miten typerää on kerta
 toisensa jälkeen toistaa
samaa kehää.

        Samat
                valheet
                      selitykset
           teot

                    Karttakepillä sormille,
     taisit vain nauttia kivusta .
               Et tuonut omenaa pöydälleni.

Siinä kohtaa minä huomasin
     rakastavani itseäni hiukan.
    Kerta toisensa jälkeen,
           valkoisten valheiden tulva
syöksyy suustasi.

        Juuri siinä kohtaa,
  päätin suojata itseni sinulta.

       Olisi pitänyt jo aiemmin.

Tiedän tämän tunteen.
   
        Oudosti reagoivat sisäelimet,
  nytkähtelevät pelosta.

       Vatsalaukku kiertyneenä sydämen
    ympärille, puristaen lihasta
             heikommaksi.

Keuhkot lakanneet pumppaamasta
      ilmaa. Eivät suostu, vaikka houkuttelen.

         Iho kananlihalla, aavistaa enemmän
            kuin vielä tajuan.

          Tiedän tämän tunteen


              Ja se ei tuo hyvää

Olen nähnyt itseni
   kuolleena.
Ihoni lautumilla, piirtäneet reitin
           tuonelaan.

    Olen sivellyt ruumiini
     ääriviivoja, 
    pysähtynyt tutkimaan
        runneltua ihoa.

Tummat
     hiukset
            metallisen pöydän
    yli valuneena.

Ota muistoksi nippu,
 letitä peilisi kulmaan.
    Solmi verenpunainen rusetti varoen. Yhtä haurasta kuin elämä. 

Helvetti.
       Helvetti.
Pimeä kuilu pääni sisällä.
   Tehnyt lonkeroita aivoihini.
Raastanut etulohkon tuhoon.

Aivokuoren läpäissyt,
      vainoaa. Kiihkeitä impulsseja.
     Rytmissä sydämen kanssa pumppaa,
         tuhoaa järjen äänet.

Jäätävän yksinäisyyden
      tuoksu lumisen metsän reunassa.
Hiljaisuus.
               Juoksi syliin, ja minun oli pakko avata käteni syleilyyn.
 

Olen tummia käärmeitä

    täynnä.

Iskeneet hampaansa lihaani,

       sylkeneet myrkkyä. Sanoja.

Sivaltaneet haavoja tikarin terävällä

       kielellään, verta.

Hiljaisuuteeni on aina syy. 

                Panssaria minä kasvatan.

Eivät hampaat niihin kykene. 

Kasvoillasi klovnin naamari.
             Huulipuna peittää
    alaspäin kääntyneen suun.
  Paksu meikki,
           Ei päästä kyyneltä läpi.
Riemun kiljahduksia,
   kaikuvat onttoina pääsi sisällä.

Maailmanpyörän iloiset muistot,
    rutista hippokampuksen sisältä.
Muista minut sellaisena.
       Hieman humalassa, pää pyörällä
          sinusta.

Korkeanpaikan kammo,
     Sinä rutistit syvemmälle kainaloosi.

Muistatko, muistathan.
      Vai onko tivolin valot sammuneet 

Tullut tärkeämpää
     välillemme.
           REPINYT kätesi iholtani.
     Vereslihalla.

      Ihohuokoset muistaa
              kämmenesi pehmeyden, suloista balsamia.

              Mutta jotain tullut väliimme,
                      ja et edes huomaa

Kun suru iskee,
        ottaa kyynärpäätaktiikan,
kaataa kumoon.

      Näkee sinut käpertyneenä,
     katkenneet kylkiluut.

Se vavisuttaa kehoa, repii verisuonet irti          toisistaan.
          Verilammikko, sekoittuu kyyneliin.

         Keuhkot takovat, saamatta mitään aikaan!

     Kun suru tulee
         se iskee


         Kovaa