torstai 14. marraskuuta 2019

Sohjoinen lumi jalkojen alla.

                 PUM.

Laukaus niskaan.

Takaraivossa lämmin aalto,
      fasettinivelet pamahtelee.
  Veri virtaa hitaasti selkää pitkin,
 kastelee hiukseni.
Tätä minä olen odottanut,
        olen rukoillut.
Kipu laittaa polvilleen,
   turruttaa aivot.
 Ei pakoviettiä.
Sydän, pum pumpum pum...
vaimenee.
Puristaa viimeiset
    veripisarat hangelle.
Olen katkeroitunut elämästä,
    veri hyytelöä jääkiteiden  seassa.

Tätä minä olen toivonut, armolaukausta.

9 kommenttia: