Olen astunut jonkin rajan yli,
tiputtanut itseni tuntemattomaan.
Olen tietoisesti luonut itselleni kuoren,
johon ei säröjä tällä
kertaa tule.
Nyt sinä mietit, miksi?
Tarina on pitkä, monisäikeinen ja myös uuvuttava.
Istuessani samalla harmaalla nojatuolilla,
katsellessani ulos
auringonlaskuun, muistan kaiken jälleen.
Muistan kaiken sen tuskan,
johon kenellekään ei ollut oikeutta.
On vain pieni tyttö, joka kaipaa rauhaa.
Lukemattomia kysymyksiä,
joihin ei vastausta kuulu.
vain kaikuja menneestä.
Minun sieluni on rikki.
Haavoja täynnä.
Ja minä edelleen mietin
täytyikö sen juuri olla minä.
Istun vavisten,
henkeä ahdistaa.
Tunne saa otteen,
HENGITÄ
HENGITÄ.
Ja minä nostan kasvoilleni hymyn,
Ostin juuri uuden naamarin.
