keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Kalman haju
          ympärilläni.  

Veripisaroita lattialla,
           Väsynyt ruumiini
 Huutaa pelkoa.
       Vavisten kävelen,
                    Runneltu mieleni
Takoo hysteerisiä sanoja.

     Nousisi sumu, peittäisi
Sieluni haamut yöhön.
             Sudet huutavat nälkäisinä,
       Haistaen kuoleman.
Lähettänyt

7 kommenttia:

  1. Anonyymi6. lokakuuta 2016 klo 6.28

    Lukijalla menee kylmätväreet ja iho on kananlihalla. Huikeaa!

    VastaaPoista
  2. Anonyymi6. lokakuuta 2016 klo 9.11

    Creepy :/

    VastaaPoista
  3. Väsynyt mieli6. lokakuuta 2016 klo 11.41

    Voin samaistua tähän runoon juuri tänä iltana <3 Kiitos!!

    VastaaPoista
  4. Anonyymi7. lokakuuta 2016 klo 10.30

    Mielenkiintoinen runo... Hyvä sellainen.

    VastaaPoista
  5. Roy14. lokakuuta 2016 klo 7.41

    Voimakasta lyriikkaa. I like!

    VastaaPoista
  6. Anonyymi14. lokakuuta 2016 klo 13.11

    Diippii settii :(

    VastaaPoista
  7. Anonyymi16. marraskuuta 2016 klo 11.38

    Koskettava runo. Menee liian lähelle ja tunteisiin :(

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)