lauantai 24. kesäkuuta 2017

Korvasi sulkeutuneet.
      Vai miksi et enää kuule?
Olen juossut itseni uuvuksiin,
     peittänyt tummat varjot ruskeiden silmien alta.

                 Huutaisin jos se auttaisi.
                      Et sitäkään kuulisi.
          Olen siis vaiti,
 ajalehtien hiljaisuuden poukamassa.
                    Rakentaen ympärilleni
      maailman,
 jossa minun ääneni kuullaan.

Hiljaisuus, 
     petollinen alku pahalle. 

4 kommenttia: