Olen astunut jonkin rajan yli, 

tiputtanut itseni tuntemattomaan. 

                Olen tietoisesti luonut itselleni kuoren,

 johon ei säröjä tällä kertaa tule.

Nyt sinä mietit, miksi? 

Tarina on pitkä, monisäikeinen ja myös uuvuttava.

 Istuessani samalla harmaalla nojatuolilla,

 katsellessani ulos auringonlaskuun, muistan kaiken jälleen.

Muistan kaiken sen tuskan, 

johon kenellekään ei ollut oikeutta. 

            On vain pieni tyttö, joka kaipaa rauhaa. 

Lukemattomia kysymyksiä, 

joihin ei vastausta kuulu. 

        vain kaikuja menneestä. 

Minun sieluni on rikki. 

    Haavoja täynnä. 

Ja minä edelleen mietin

täytyikö sen juuri olla minä. 

Istun vavisten, 

    henkeä ahdistaa. 

Tunne saa otteen, 

         HENGITÄ

   HENGITÄ. 

Ja minä nostan kasvoilleni hymyn, 

            Ostin juuri uuden naamarin. 

 Hyvää itsenäisyyspäivää.

         Minulle riittää taistelut 

  omalla rintamalla.

Muistan jokaisen kaatuneen unelman,

    osuman saaneen kolhun. 

Itsenäisyyspäivän vastaanotto,

       mielen paraatit valmiina marssiin.

Soihtukulkue kohti tulevaa.

Pukuni hohtaa 

      verivanoineen. 

Iholla mustelmat.

Nostan valkoisen lipun

     kohti taivasta,

Aion voittaa jälleen mieleni demonit.

Olen oman elämäni 

     tuntematon sotilas.....

             

 Tuttu levottomuus

    saapuu tummineen 

   siipineen. 

   Iskee maahan.

       Ei-selektiivinen beetasalpaaja

      Käteni pohjalla, huulilla 

mustikka-lime.

      Unohdus.

Huomenna, huomenna

    lupaan vaihtaa 

kasvoilleni nauravan

  entisen minäni.

 Olen ennenkin istunut 

       tässä.

Nostanut maljan menneisyydelle,

        Unohda

Pilven reunalla

    haamut odottavat

käskyä laskeutua

   sateena nurmikolle.

Nostavat kädet kutsuen.

  Kuinka minä toivon, että

  voisin laskeutua 

   käsivarsille ja levätä.

 Selviä merkkejä,

     pedon korvat.

Lyriikka kumosi epäilyt.

   Kovat kätesi,

    en osannut arvata.

Hunajaa huulilla,

            suklaata sielussa.

Ja minä kuvittelin, 

  että minulla on taito kesyttää.

Piiska kateissa.

 Pirstaleita lattialla.

      Veri virtaa.

               Jotain minusta rikki.

Sirpaleet raapineet sydämen 

      punaista pintaa.

      KIPUA

En ymmärrä itseäni, joten

  en sitä sinultakaan odota.

Lepään vain hetken, pimeys.

   Nousen ja kerään sirpaleet.

Varo rikkalapioon jääneitä lasinpaloja,

      Sillä sinuun 

    en tahtoisi sattuvan.

    

 Rasahduksia takanani, 

joku seuraa

"Menneisyytesi" 

        se kuiskaa. 

Hivelee niskaani ja kehrää.

Petollista, ajattelen. 

En uskalla katsoa

 kohtaisin kaiken sen, mitä olen pakoillut

Järjestäytyneiden yhteisöjen 

välinen aseellinen konflikti. 

                Ja minun päässäni riehuu omat demonit.

Raastavat rikki jokaisen kudoksen. 

Amygdalan lateraalinen ja sentraalinen tumake aktivoituvat

                 P E L K O

Olen omien tunteideni vanki, rantaan ajelehtinut ajopuu, 

                vailla kotia. 

Ajatusteni vanki, raatokärpäset odottavat. 

                                        Pelko, luonnollinen reaktio uhkaavassa tilanteessa. 

            Paisunut suhteettomaksi kaiken sen rinnalla, 

                                   mikä voisi olla hyvin. 

 Carambola taivas,

         olen odottanut, 

yön, toisen ja kolmannen.

        Vaipunut epätoivoon

       ja kironnut 

       maailmankaikkeuden. 

Olen maistanut huulillani

    halvan punaviinin

      GATO   NEGRO

Ja mieleni on rauhoittunut. 

 Mansikan ja limen makuinen taivas 

odottaa. Sinä vasten ihoani.

     Sykkeesi vasten vartaloani, suudelma ohimollani.

Olen odottanut tätä vuosituhannen ajan.

   Pelännyt ja odottanut.

Nyt olet siinä, kokonaisena, todellisena. 

    Sinun tuoksusi minä muistan aina. 

Anteeksianto, 

kirveleviä sanoja, kyyneleitä iholla. 

    Pidät kiinni, horjun. 

            Sanoja, lupauksia. Varmistat vain, että tämä jatkuu. 

Syksy ja muuttolinnut, kaipaan levittää siipeni. 

        En tahdo hengähtää käsivarsillasi. Olen pärjännyt. Olen luonut oman maailmani. 

Mutta mitä tarkoittaa hyvästit? 

   

 

 Olen ajanut myrskyn alle,

haistanut sateen ja sinut.

  Kuvitellut sinut viereeni. 

Nähnyt unia, toivonut, rukoillut, anonut. 

              Maailmakaikkeus, 93 miljardia valovuotta. 

Sen verran jaksan odottaa, rukoilla, anoa, nähdä unia. 

  "Elä ja tässä ja nyt "

                    Ja minä päätin asua tulevaisuudessa...

 Menneisyyden tuoksuja,

  muistaisitko vielä.

Huumausaine sieraimiisi ja

Euforia iskee.

       Olen ajatellut meitä,

nostanut maljan

      menneelle, 

vihaten ja rakkaudella.

Minä luovutin.

  Rikoin peilin ja 

     sain epäonnen. 

Minun toiveeni on: 

   Olet onnellinen, 

olen onnellinen...

     

 Huulesi pehmeänä 

soliskuopassani. 

Kesän ensi helteet,

 suudelmassa suolaa. 

Suopursu kädessäsi, 

silmät kiihkosta tummat.

Vartalo täristen seisot, 

 sanomatta mitään.

 Katseessasi sama 

palo kuin ennen, 

silloin kun ajanlasku 

oli vasta alkamassa...

 Demonit hiipivät talossani.

  Luulevat etten näe, 

häntä oven välissä. 

Kuraisia jälkiä   

      sydämessäni, 

tiskipöydällä karvoja.

      Sohvan takana rapinaa, 

henkäys niskassani,

 ihokarvat nousevat.

     Minä en teitä enää estä,

      olen taistellut.

  Tervetuloa,

   ja ne huumaavat jo.

   Dopamiini vyöry ja 

    panokset kovenevat. 

 Kynttilän tuoksu,

       tällä kertaa suitsuketta 

aisteilleni.

      Ihosi, pehmeä ihosi.

        Vuosien kaipuu ja sulaudun 

           S-I-N-U-U-N.

Kielesi ihollani,

  leiki.

                 Sytytä unohdettu palo.

Kynttilän tuoksu, 

   sammunut,

Iho viileä, 

       K 

       A 

       I 

       P 

       A 

       U 

       S ....

           ...

         ..

       . 

Shh....

 Montako elämää odotat? 

       Tiesitkö, että maailmanloppu huomenna...