Jääkylmä vesi vasten
alastonta vartaloani.
Haukon henkeä,
             suljen silmäni.

Uppoudun syksyisen järven uumeniin,
                     vaivun
                  katoan

Mutta siellä pohjassakin
löysin sinun kasvosi, lämpimän vartalon.
Siihen minä jään,
syksyisen järven syvyyksiin.

Siinä,
    Samalla sohvalla, liian lähellä.

Minä katson,
                    istun,
                          Mietin........Enkä löydä mitään samaa kuin sinussa.

Siinä,
     Samalla sohvalla, liian lähellä,
ja minä ikävöin vain toista.

Palasitko hänen luokseen,
katsoen silmiin ja suutelit hänen
  kapeita kasvojaan.

Voitko vannoa, että suudellessasi
häntä et ajatellut minua?

Luin viestisi

 ja tajusin maailmani tuhoutuneen kuukauden etuajassa

KiPuA

                                              HuUtOa
                     ItKuA
                                       RaIvOa
                TYHJYYS


Ja sinä idiootti vielä pari päivää sen jälkeen
ilmoitit minun olevan elämäsi nainen.

O
L
I
S
I
T

antanut olla...
             olisivat vain antanut olla....

Itken sinua pois.
Salaa sinulta, niin ettet huomaisi
miten aion sinut jättää.

Itken sinua pois.
Huomaat sen vasta sitten
kun aurinko pilkistää jälleen
pilviverhon takaa.

Itken sinua pois.
Ettei se sitten niin koskisi
kun sinut menetän.

Itken sinua pois...
        Ja se sattuu

Tänä sateisena heinäkuun yönä,
sinä hiivit jälleen salaa sieluuni.

Televisiossa rakastavaiset, pitkän ajan jälkeen
tuntevat toisensa toistensa syleilyssä.

Minä olkapäät vavahdellen katson kuinka mies
ottaa naisen syliinsä kertoen "ei mitään hätää", sanoitta.

On yhteys, sellainen yhteys mitä ei kukaan toinen voi käsittää,
vain he.

Lupaatko,  lupaatko..että vielä joskus
kun sade piiskaa lujimmin kattorakennelmaa,
saan tuntea sinun käsivartesi ympärilläni,
kertoen " ei mitään hätää", sanoitta.

Komeita ja vähemmän komeita.

Miehiä kuitenkin. 

KYLLÄ, sinun paikkaasi on kyselty. 

Sinun on aika tajuta, että olen prinsessa, joka 

kaipaa hänelle kuuluuvaa kohtelua. 

Olen Kuningatar, joka haluaa sinusta seksiorjani, haluni

tyydyttäjän.

Moon emäntä, joka teköö justihi niiku tahtoo, 

ja mun kans on heleppo olla ku teköö justihi nii ku 

mää sanon. 

Olen se pieni tyttö, joka kaipaa hellyyttä, rakkautta.

Kosketusta ja niitä pieniä yhdessä olon pisaroita.

Mutta minä olen eniten nainen, joka elää haaveissa.

Olen nainen, joka ei sinua kuitenkaan koskaan tule

rakastamaan niin kuin häntä.

ikävä kyllä hän ei ole paikkaasi kysellyt.

Kaksi kuukautta ja minun
taivaani repeää.
Esiripun lailla se jakautuu kahteen osaan.
Minä

                        ja

                                            Sinä

Siinä se. Jako. Erotus. Ero. Tuhotuminen. Repeäminen.
Kutsu sinä miksi ikinä sitä haluatkaan.

Minulle se on maailmanloppu.

Sinä kuiskaat hiljaa: miksi


Raukka. Vieläkökään sinä et ymmärrä.

Unohda, juo unohduksen suloista huumaa.

Tarjolla suudelma.

Punasin huuleni,
Maistuivat
K
I
R
P
E
Ä
L
T
Ä 
Persikalta.

Sinä sanoit eläväsi halauksella
puolivuotta

Mikä
 .  Vittu
 . . .   sua
 . . . . .  Vaivaa?????

Tarjolla oli suudelma,sinä et sitä ottanut.

huonon matikkapääni kera laskin että suudelman saisin 21.12.12...
Jaksanko elää sinne saakka.

Siinä hän istui, nokka ärsyttävästi pystyssä
typerä pipo päässä.

Luuli olevansa voitolla.

H A H ! ! !

Sinä et tiedä kaikkea.
Kuvittele vain pitäväsi hänet, erehdyt!

Minä taistelen hänestä,
vaikka se veisi minun henkeni.

KUULITKO,
Hän on minun,
           on ollut aina
                ja tulee olemaan....

Minä luulin että olen itkenyt itseni kuiviin sinusta.

Tässä minä istun, kidutan itseäni ajatuksella
               sinä hänen vartaloaan vasten.

Teidän yhteinen alku hänen sisällään,
            sen joka piti olla meidän.

Minä luulin että olen päässyt sinusta yli,

Tässä minä istun ja katson kuvaanne,
          sinä hänen vierellään

Senhän piti olla minä.

Pakahdun tähän,
I
K
Ä
V
Ä


Joka ainoa tuskainen ilta
minä istun ja itken sinua pois.


Etkö voisi ymmärtää rakkauttani sinuun.
Nämä ikuisuudelta tuntuvat vuodet
minä olen elänyt, 


Elänyt?


EI, ei , en ole elänyt...


ilman sinua ei ole


            Mitään

Suudelma otsalle,

"olet ikuisesti minun"

               Sitähän sinä varmasti halusit kertoa?

Nälkäinen katseesi polttaa ihoani,
haluan sinut sisääni.

               Mutta sinä et uppoudu minun
               syövereihini.

Siinä sinä sitten tummilla silmilläsi
katsot ja minä muistan, sinä muistat
                 Olet toisen.

Suudelma otsalle,

"olet ikuisesti minun" ......

Raastavaa,
Tuntuu kuin sisuskaluni tunkisivat ulos,
sydämeni repii itseään irti seinämistä.

Etukammio räjähdyspisteessä,
sylkee verta.

Raastavaa.

Matkalla kotiin kadotin makusi huulilta.
Olisin tahtonut käpertyä
sieluni kaipauksen maisemiin,
itkeä ikävääni.

Mutta minä kadotin makusi huuliltani.

Tuuli vei tuoksusi kasvoiltani.
Punaisen Malboron aromin,
ratsusi pakokaasun hajun
liehuvilta hiuksiltani.

Olisin tahtonut imeä sieraimillani niitä
muistojeni haavealuksiin.

Mutta tuuli vei tuoksusi kasvoiltani.

Kuljet kylmää käytävää,

     kolkkoja askeleesi nuotit.

 Avaat oven, pysähdyt.

                         Siinä 
                     minä olen

Metallinen alusta, alastoman temppelini alla.

    Kuinka monta kertaa oletkaan silmilläsi 

        vartaloani syönyt.

 Sinä et itke.

 Katsot suljettuihin silmiini, et uskalla koskea.
 Haluatko muistaa ihoni suloisen pehmeyden, lämmön?
                       
Sinä olet vaiti. Ja sinä et itke. 


Huoneessa tuoksuu kylmä rauta,
veri ja kuollut elämä.

Tämä on viimeinen kerta kun näet
palvomasi vartalon.

H
U
O
M
E
N
N
A


poissa, tunnen vain maata ihollani,
matojen ryöminnän soluissani.

Kaivaten sinun lämpöäsi....
                       

Tänään, tässä hetkessä,
periksi antaminen tuntuu paremmalta
kuin koskaan.

Kurkkuni piikkilankaa täynnä,
                    KIPUA.


Tulenko ulos luoksesi,
huudan läpi työkoneen soundin.
Katsot, hymyilet...
                      Etkö sinä kuullut
                                     ETKÖ SINÄ KUULLUT!!!!


Otat kuulokkeet päästäsi,
kävelet luokseni.
Taputat leveää takapuoltani ja kävelet ohi.

Sinä et siis kuullut
                                   Minä en enää jaksaisi tätä elämää yhdessä.
                                   

PETTURI,
             Vannoit, sinä niin monta
 kertaa vannoit,


Päässäni kehää ajatukseni kiertävät.




PETTURI,
                   avasit kiusoitellen hänen jalkansa,
                   maistoitko samalla tavalla kuin minua.
Suutelit jokaista ihokarvaa, upottaen miehuutesi häneen.




                         Siinä te raukeina kehräsitte,
                         sinä silittäen hänen tatuoitua rintaansa.


Hän makasi siinä, 
sinun makean mahlasi valuessa,


tehden kuitenkin alun, joka on meidän loppu.




               
               

Häkeistä kultaisin

Häkeistä kultaisin.
Petollisin.

Sen reunat hopeoitu.
Moni tahtoisi sinne, vaikka
avain heitettäisiinkin pois.

Rakkaus.

Kun se on mennyt pois,
ottanut tuulta siipiensä alle,
ei sitä mikään tuo takaisin.
Se vaeltaa pitkin taivaan rantoja,
 ihaillen horisontteja, mutta mikään ei saa sitä palaamaan.

Ymmärrätkö, se loppui, sitä ei
enää ole.

Kadotessaan taivanrannan taa,
se hymyili
viekkaasti.

Kuin toivoen, että vielä joskus lentäisi yllättäen pilven takaa,
eri kohde häkissään.

Alastomana makaan edessäsi,
sinä kysyt miksi ei?
Oloni haavoitettu, tahtoisin peittää
vartaloni.

Et katso, en katso.
Haluatko totuuden vai osan siitä?

Valehtelenko olevani väsynyt, vai
haavoitanko lisää?

Ei tämä sinusta johdu, tekisi
mieleni kuiskata.
Huuleni vain eivät avaudu.

Tämä vartaloni, sitä en tahtoisi
kenenkään katsoa. Inhoa, sitä tunnen, enkä
voi siksi olla läsnä.

Siinä osa minun syystäni
miksi ei.
Se suurin syy on ikävä toisen syliin.

Miksi ei, kysyt taas.
Ja minä en katso, sinä et katso.

Vaikenen.

Lyöty

Jalkojeni juuressa palasia,
verisiä sirpaleita.
Siinä on minun itsetuntoni.

Olisit lyönyt, olisit vain lyönyt.

Minä en ole mitään.
Harmaa hahmo horisontissa.
Kadonnut itseltäni.

Jaksaako?
Mitä minun täytyy jaksaa.
Itseäni, tälläisenä mitättömyytenä
vai sinua, joka satutat minua eniten maailmassa.

Missä on meidän rakkautemme. Minne
piilotit sen. Minä en enää jaksa edes rakastaa.
Sinä sait kaiken tuhotuksi sanoillasi.

Olisit lyönyt, olisit vain lyönyt.

Esirippu

Vetäkää esirippu pois ja minä olen
valmis aloittamaan.

Kulissini ovat vieraat. Ei ole yhtään tuttua
kohtaa.
Näytelmäni kirjoittaja on joku muu,
                        piilotti minulta kynän ja paperin.

Olen näyttämön prinsessa, kukaan
ei huomaa poskella helmeä.
Kyynelten virrat aukaisen näyttämön takana.
Kukaan ei ymmärrä

Elän vierasta elämää.

petollinen nainen

Palaan jälleen tuon oven taa.
Otan ilmaa keuhkoihini, että jaksaisin sisällä
hengittää.

Kohtaan kasvosi, väistän.
Sinä näkisit muuten silmistäni viime yön
kiihkeät tunnit.

Tulet luokseni, pakenen.
Jos jäisin, sinä voisit tuntea nenässäsi hänen ihanan tuoksun.
Menen suihkuun ja pesen hänet pois.

Illan istun vaiteliaana.
Eilinen, uneton yö pyörii nauhana lakkaamatta.
Tulet viereeni, sanot jotain.
Mene pois,
tahtoisin huutaa.
Mutta hän vei minun voimani
salaisessa lemmenleikissä.

Nousen, kävelen pois.
Oman sängyn rauhassa minä vielä muistelen häntä.
Kiedon peiton tiukasti ympärilleni,
ettet sinä veisi iholtani hänen kosketustaan.

Koske vain, tai älä.
Se saisi sinut uskomaan,
että kaikki on taas hyvin.

Älä edes yritä suudella,
minun huuleni eivät enää tahdo maistaa sinun omiasi.

Kosketuksestasi värähdän, en nautinnosta.
Älä katso minua, en tahdo sinun näkevän valheitani.
Läheisyytesi tekee minut kipeäksi.
"menisit pois" kuiskaan ja sinä et usko. Jäät siihen ja luulet kaiken olevan kuin ennen.

Totuutta sinulle en kerro, se satuttaisi liikaa.
Olen rakastunut, mutta en sinuun.
Senkö sinä tahtoisit kuulla kun tivaat mikä minun on?

Tahdotko tosiaan tietää, että tunteeni sinuun ovat palaneet loppuun,
ei ole enää mitään, ei mitään.

Kysyit minulta mitä sinä aiot.
En minä osaa vastata.
Ei minulla ole voimia sanoa sinulle ajatuksiani.

Kyllä sinun pitäisi tietää, sanot.
Ei, ei minun täydy.

Tämä on minun elämäni, minun ehdoilla kerron sinulle, jos tietäisin vain mitä.

Tiedän, että sinun olisi helpompi, minun olisi
helpompi jos molemmat tietäisimme mitä ajatuksissani liikkuu.
Myrsky, sitä siellä riittää.

Kyllähän sinä olet jo huomannut minun silmistäni,
että jokin on sammunut. Mennyt pois lupaa kysymättä.

Älä enää kysy, ei minulla ole vastauksia sinulle!

"Anteeksi"sanoit ja siirsit katseesi alas.

Ei se mitään vastasin, eihän se ollut kuin minun sydän,
joka tippui betoniselle lattialle.

Ei se mitään, senhän saa korjattua,
älä sinä murehdi.
Siihen menee aikaa, mutta kyllä minä kestän.
Ei se mitään vaikka vielä vahingossa astuit sen päälle,
niin että viimeisetkin haavat revähtivät auki.

Ei se mitään, ole vain onnellinen ettei se ollut sinun.
Sillä sinä et ole yhtä vahva kuin minä.

Minä en aio lannistua.
Onhan teitä, miehiä.

Ja mitä sitten vaikka yksi sydän särkyikin.
Saahan niitä uusia.
Mitä väliä sillä on kenen sydän se on.
En enää tunnista edes omaani, niin pahoin se on revitty auki.
Ei ole siinä enää yhtään ehjää reunaa, ei yhtään ehyttä kohtaa.

Anna minun palaa sinun ihoosi kiinni.

Game

Eihän tähän elämän peliin ole sääntöjä.

Kuka niitä jaksaisi valvoa?

Miksi minun  pelikenttä on savesta?
On niin vaikea juosta.

Mihin juokset, kysyt.
Pakoon, pakoon tuskaa.
Se istuu nytkin selkäni takana ja odottaa.
Se iskee silloin kun kuvittelen  olevani voitolla.

Tämä peli,
häviäjät murskataan ja
voittajat nauravat paskamaisesti.
Kuulen josen...

Miksi siis edes yritän.

Ei, ei ole aamusta miellyttävää lukea sinun tuskaisia sanojasi.
Lukea sinun ajatuksiasi siitä,
että sinä et tahdokaan minua.


                           Astun ulos,
              annan tuulen ravistella itseäni.

Tulkaa kyyneleet, tulkaa.
Tehkää se työ mikä teidän on tehtävä.
Ottakaa tämä tuska pois.
Viekää se hänelle joka tämän minulle aiheutti,
että hän saisi edes pienen palan maistaa minun suruani.

Eikö minun ikuinen rakkauteni riitä,
enkö minä riitä sinulle?
Kenet sinä tahdot vierellesi - vapauden ja yksinäisyyden?
Katso itseäsi peilistä.....kuka on nyt yksin?

Tyhjyys..mistä osasit jälleen tulla?

Etkö olisi voinut ohittaa minua tällä kertaa.
etkö voinut edes ilmoittaa etukäteen?

Ei,
sinä vain kävelit suoraan sydämeeni tietäen,
että saat minut taas levottomaksi

Tulethan

Ikkuna jääkukkien peitossa.
Minä yksin lämpimän peiton alla.
Kuvasi piirtyy kuun säteissä ikkunaani.

Kaipauksen syvä aalto saa minut valtaansa.
 
Kosketan lasia. Sormeni tuntevat vain kylmää.
Niin, sitähän sinä olet,
              pelkkää jäätä ja routaa.
Sydäntäsi en saa sulamaan.
 
Pieni hetki riittäisi minulle,
saisin muiston sinusta.

Ei tarvitsisi enää koskea jäistä lasinpintaa,
voisin painaa  pääni tyynyyn ja sulkea silmät, olisit siinä.

Miksi?

Miksi nyt

                    miksi ei silloin. 

Nyt sinä päätit minun sydämeni valloittaa. 

Etkö sinä ymmärrä, että en voi sitä antaa. Olen toisen. 

                        Älä..älä tule lähemmäksi.

Minun huuleni ikävöivät silti sinua. 

Sydämeni haluaisi  antaa  puolet sinulle. 

                         Ei..et sinä voi sitä saada. 

Sattuuko

niinhän sen täytyykin. 

Eihän se muuten olisi rakkautta. 

Menisit jo en jaksa enää vastustella muistojeni hauraita portteja. 

Johan minä sanoin,              

                  MENE,

mene nyt vielä kun kaikki on hyvin.