PETTURI,
             Vannoit, sinä niin monta
 kertaa vannoit,


Päässäni kehää ajatukseni kiertävät.




PETTURI,
                   avasit kiusoitellen hänen jalkansa,
                   maistoitko samalla tavalla kuin minua.
Suutelit jokaista ihokarvaa, upottaen miehuutesi häneen.




                         Siinä te raukeina kehräsitte,
                         sinä silittäen hänen tatuoitua rintaansa.


Hän makasi siinä, 
sinun makean mahlasi valuessa,


tehden kuitenkin alun, joka on meidän loppu.




               
               

Häkeistä kultaisin

Häkeistä kultaisin.
Petollisin.

Sen reunat hopeoitu.
Moni tahtoisi sinne, vaikka
avain heitettäisiinkin pois.

Rakkaus.

Kun se on mennyt pois,
ottanut tuulta siipiensä alle,
ei sitä mikään tuo takaisin.
Se vaeltaa pitkin taivaan rantoja,
 ihaillen horisontteja, mutta mikään ei saa sitä palaamaan.

Ymmärrätkö, se loppui, sitä ei
enää ole.

Kadotessaan taivanrannan taa,
se hymyili
viekkaasti.

Kuin toivoen, että vielä joskus lentäisi yllättäen pilven takaa,
eri kohde häkissään.

Alastomana makaan edessäsi,
sinä kysyt miksi ei?
Oloni haavoitettu, tahtoisin peittää
vartaloni.

Et katso, en katso.
Haluatko totuuden vai osan siitä?

Valehtelenko olevani väsynyt, vai
haavoitanko lisää?

Ei tämä sinusta johdu, tekisi
mieleni kuiskata.
Huuleni vain eivät avaudu.

Tämä vartaloni, sitä en tahtoisi
kenenkään katsoa. Inhoa, sitä tunnen, enkä
voi siksi olla läsnä.

Siinä osa minun syystäni
miksi ei.
Se suurin syy on ikävä toisen syliin.

Miksi ei, kysyt taas.
Ja minä en katso, sinä et katso.

Vaikenen.

Lyöty

Jalkojeni juuressa palasia,
verisiä sirpaleita.
Siinä on minun itsetuntoni.

Olisit lyönyt, olisit vain lyönyt.

Minä en ole mitään.
Harmaa hahmo horisontissa.
Kadonnut itseltäni.

Jaksaako?
Mitä minun täytyy jaksaa.
Itseäni, tälläisenä mitättömyytenä
vai sinua, joka satutat minua eniten maailmassa.

Missä on meidän rakkautemme. Minne
piilotit sen. Minä en enää jaksa edes rakastaa.
Sinä sait kaiken tuhotuksi sanoillasi.

Olisit lyönyt, olisit vain lyönyt.

Esirippu

Vetäkää esirippu pois ja minä olen
valmis aloittamaan.

Kulissini ovat vieraat. Ei ole yhtään tuttua
kohtaa.
Näytelmäni kirjoittaja on joku muu,
                        piilotti minulta kynän ja paperin.

Olen näyttämön prinsessa, kukaan
ei huomaa poskella helmeä.
Kyynelten virrat aukaisen näyttämön takana.
Kukaan ei ymmärrä

Elän vierasta elämää.

petollinen nainen

Palaan jälleen tuon oven taa.
Otan ilmaa keuhkoihini, että jaksaisin sisällä
hengittää.

Kohtaan kasvosi, väistän.
Sinä näkisit muuten silmistäni viime yön
kiihkeät tunnit.

Tulet luokseni, pakenen.
Jos jäisin, sinä voisit tuntea nenässäsi hänen ihanan tuoksun.
Menen suihkuun ja pesen hänet pois.

Illan istun vaiteliaana.
Eilinen, uneton yö pyörii nauhana lakkaamatta.
Tulet viereeni, sanot jotain.
Mene pois,
tahtoisin huutaa.
Mutta hän vei minun voimani
salaisessa lemmenleikissä.

Nousen, kävelen pois.
Oman sängyn rauhassa minä vielä muistelen häntä.
Kiedon peiton tiukasti ympärilleni,
ettet sinä veisi iholtani hänen kosketustaan.

Koske vain, tai älä.
Se saisi sinut uskomaan,
että kaikki on taas hyvin.

Älä edes yritä suudella,
minun huuleni eivät enää tahdo maistaa sinun omiasi.

Kosketuksestasi värähdän, en nautinnosta.
Älä katso minua, en tahdo sinun näkevän valheitani.
Läheisyytesi tekee minut kipeäksi.
"menisit pois" kuiskaan ja sinä et usko. Jäät siihen ja luulet kaiken olevan kuin ennen.

Totuutta sinulle en kerro, se satuttaisi liikaa.
Olen rakastunut, mutta en sinuun.
Senkö sinä tahtoisit kuulla kun tivaat mikä minun on?

Tahdotko tosiaan tietää, että tunteeni sinuun ovat palaneet loppuun,
ei ole enää mitään, ei mitään.

Kysyit minulta mitä sinä aiot.
En minä osaa vastata.
Ei minulla ole voimia sanoa sinulle ajatuksiani.

Kyllä sinun pitäisi tietää, sanot.
Ei, ei minun täydy.

Tämä on minun elämäni, minun ehdoilla kerron sinulle, jos tietäisin vain mitä.

Tiedän, että sinun olisi helpompi, minun olisi
helpompi jos molemmat tietäisimme mitä ajatuksissani liikkuu.
Myrsky, sitä siellä riittää.

Kyllähän sinä olet jo huomannut minun silmistäni,
että jokin on sammunut. Mennyt pois lupaa kysymättä.

Älä enää kysy, ei minulla ole vastauksia sinulle!

"Anteeksi"sanoit ja siirsit katseesi alas.

Ei se mitään vastasin, eihän se ollut kuin minun sydän,
joka tippui betoniselle lattialle.

Ei se mitään, senhän saa korjattua,
älä sinä murehdi.
Siihen menee aikaa, mutta kyllä minä kestän.
Ei se mitään vaikka vielä vahingossa astuit sen päälle,
niin että viimeisetkin haavat revähtivät auki.

Ei se mitään, ole vain onnellinen ettei se ollut sinun.
Sillä sinä et ole yhtä vahva kuin minä.

Minä en aio lannistua.
Onhan teitä, miehiä.

Ja mitä sitten vaikka yksi sydän särkyikin.
Saahan niitä uusia.
Mitä väliä sillä on kenen sydän se on.
En enää tunnista edes omaani, niin pahoin se on revitty auki.
Ei ole siinä enää yhtään ehjää reunaa, ei yhtään ehyttä kohtaa.

Anna minun palaa sinun ihoosi kiinni.

Game

Eihän tähän elämän peliin ole sääntöjä.

Kuka niitä jaksaisi valvoa?

Miksi minun  pelikenttä on savesta?
On niin vaikea juosta.

Mihin juokset, kysyt.
Pakoon, pakoon tuskaa.
Se istuu nytkin selkäni takana ja odottaa.
Se iskee silloin kun kuvittelen  olevani voitolla.

Tämä peli,
häviäjät murskataan ja
voittajat nauravat paskamaisesti.
Kuulen josen...

Miksi siis edes yritän.

Ei, ei ole aamusta miellyttävää lukea sinun tuskaisia sanojasi.
Lukea sinun ajatuksiasi siitä,
että sinä et tahdokaan minua.


                           Astun ulos,
              annan tuulen ravistella itseäni.

Tulkaa kyyneleet, tulkaa.
Tehkää se työ mikä teidän on tehtävä.
Ottakaa tämä tuska pois.
Viekää se hänelle joka tämän minulle aiheutti,
että hän saisi edes pienen palan maistaa minun suruani.

Eikö minun ikuinen rakkauteni riitä,
enkö minä riitä sinulle?
Kenet sinä tahdot vierellesi - vapauden ja yksinäisyyden?
Katso itseäsi peilistä.....kuka on nyt yksin?

Tyhjyys..mistä osasit jälleen tulla?

Etkö olisi voinut ohittaa minua tällä kertaa.
etkö voinut edes ilmoittaa etukäteen?

Ei,
sinä vain kävelit suoraan sydämeeni tietäen,
että saat minut taas levottomaksi

Tulethan

Ikkuna jääkukkien peitossa.
Minä yksin lämpimän peiton alla.
Kuvasi piirtyy kuun säteissä ikkunaani.

Kaipauksen syvä aalto saa minut valtaansa.
 
Kosketan lasia. Sormeni tuntevat vain kylmää.
Niin, sitähän sinä olet,
              pelkkää jäätä ja routaa.
Sydäntäsi en saa sulamaan.
 
Pieni hetki riittäisi minulle,
saisin muiston sinusta.

Ei tarvitsisi enää koskea jäistä lasinpintaa,
voisin painaa  pääni tyynyyn ja sulkea silmät, olisit siinä.

Miksi?

Miksi nyt

                    miksi ei silloin. 

Nyt sinä päätit minun sydämeni valloittaa. 

Etkö sinä ymmärrä, että en voi sitä antaa. Olen toisen. 

                        Älä..älä tule lähemmäksi.

Minun huuleni ikävöivät silti sinua. 

Sydämeni haluaisi  antaa  puolet sinulle. 

                         Ei..et sinä voi sitä saada. 

Sattuuko

niinhän sen täytyykin. 

Eihän se muuten olisi rakkautta. 

Menisit jo en jaksa enää vastustella muistojeni hauraita portteja. 

Johan minä sanoin,              

                  MENE,

mene nyt vielä kun kaikki on hyvin.