perjantai 16. syyskuuta 2016

Katson tuhisevaa olentoa.
    Minun makuuhuoneessani.

Samanaikaisesti hellyyttävä                 rakkaus Sekoittuu vihaan.

       Sinun lapsesi,  ei meidän.

           Kuusi pitkää, kiduttavaa kuukautta ja tuo tuhiseva                               rakkaus olisi meidän.
 
    katkeruus,  se alkaa 
          Nostaa päätään.  

8 kommenttia:

  1. Onko se katkeruutta vai mustasukkaisuutta? Who knows.

    VastaaPoista
  2. Sinun lapsesi on myös meidän lapsemme. Onhan se niin, onhan? On :) Vai onko? ;)

    VastaaPoista
  3. Runosi ovat niin koskettavia.
    Elät voimakkaan tunteikkaasti.
    Pidän tyylistäsi kovasti.
    Jatka samaan malliin.

    VastaaPoista
  4. Kuusi kuukautta kuluu nopeasti. Hän on pian teidänkin <3

    VastaaPoista
  5. What a nice poem. Many thoughts, many thoughts. I know :)

    VastaaPoista
  6. Älä sotke lasta omaan pahaan oloosi koskaan!!!

    VastaaPoista