torstai 26. lokakuuta 2017

Tuulessa kaipaus.
       Karikkoinen meri
työntää
                     vaahtopäitä rantoihin.

                         Kuuntele!

      Aallot kertovat tarinoita,
      merenneidot laulavat ikävää.
    Meri janoaa kuolemaa.
Jäljellä päätös.

 Shhh...

   Rauhoitu, se on tämä hetki.
  Tässä anna itsesi unohtaa.

Pimeän turvin hiivi kallioiden väliin,
    käperry oksien suojaan.
 Anna ensilumen peittää jälkesi.
           Nuku turvaisaa unta.

8 kommenttia:

  1. Täälläkin satoi tänään ensilumi ❤️

    VastaaPoista
  2. Tätä runoa juuri tarvitsin.
    Kiitos kiitos kiitos.

    VastaaPoista
  3. Kauan odotettu yhteinen viikonloppu ja arvasin sen jo ilmeestäsi... Haluan nukahtaa talviunen... En jaksa tätä samaa...

    VastaaPoista
  4. Pitkän sairausloman yksi pitkistä päivistä kuluu runojasi lukiessa. Siitä kiitos! :)

    VastaaPoista