Tuulessa kaipaus.
Karikkoinen meri
työntää
vaahtopäitä rantoihin.
Kuuntele!
Aallot kertovat tarinoita,
merenneidot laulavat ikävää.
Meri janoaa kuolemaa.
Jäljellä päätös.
Shhh...
Rauhoitu, se on tämä hetki.
Tässä anna itsesi unohtaa.
Pimeän turvin hiivi kallioiden väliin,
käperry oksien suojaan.
Anna ensilumen peittää jälkesi.
Nuku turvaisaa unta.
Kaunis runo!
VastaaPoistaTäälläkin satoi tänään ensilumi ❤️
VastaaPoistaTätä runoa juuri tarvitsin.
VastaaPoistaKiitos kiitos kiitos.
Hieno runo on
VastaaPoistaKauan odotettu yhteinen viikonloppu ja arvasin sen jo ilmeestäsi... Haluan nukahtaa talviunen... En jaksa tätä samaa...
VastaaPoistaHieno runo on.
VastaaPoistaPitkän sairausloman yksi pitkistä päivistä kuluu runojasi lukiessa. Siitä kiitos! :)
VastaaPoistaKuuntelen! ♥️
VastaaPoista