Olen tyhjä kuin sadettoman kesän kaivo.
Antakaa edes pisara tähän saharaan.

Tyhjä, ja silti niin täynnä myrskyä, ilman sadetta.
Purot eivät aukene.. Silmäkulmani auenneet kuivuudesta.

Kumpaa minä odotan,  pettymyksen vai ilon kyyneliä?

Väliäkö sillä,  kunhan vain saan kumisevan sieluni heräämään.

Luottamusta,
     Sitä ei ole.
Lähtiessäsi imit tuoksuani
Soluihisi.

         Suutelit, ja
         Minä pelkään, että yön                  saapuessa huulillasi                      maistuu toisen naisen                    maku.

Mene, sinä olet iso mies. Tee päätöksesi rajojen suhteen.
" pettämisen rajat ovat siinä, että kun puhut tai teet asioita,   voisi toinen seistä vierellä kuulemassa " sanoit.

Sanoja, ne ovat vain sanoja. 

    Kun yö saapuu,  sisälläni               pelokas susi hiipii esiin, ottaa       rauhattoman sieluni                       selkäänsä ja toivoo
          ettei aamu         saapuisi. 

Edellä ajavan takavalot
      Ärsyttää.
Hiukseni
Valahtaneet kasvoille, kutittaa.
Olkoot,  kidutusmenetelmä sekin.

Raapaisen itseäni käteen,
        kipu huumaa.

Avaat ikkunan,  sytytät tupakan.
       TAJUATKO ETTÄ PALELEN! 
Huudan....et sinä kuule mieltäni.

Karistat.
Joka ainoalla kerralla                              kihlasormuksesi kilahtaa
Lasiin, ja minä mietin mikä
Oli sinun motiivisi pujottaa
Se sormeesi.

Ajat hiljaisuuden vallitessa.

Minä taistelen ajatuksiani vastaan.
          TURPA KIINNI!!  
Ja ne nauraa rauhatonta ivallista pilkkaa.

Raskas musiikki soi, tiedän...
Se saa ajatuksesi kasaan.

     Kaarrat tutulle tielle,
     Pysäytät auton.

Minun jokainen solun huutaa pelkoa.

Avaan oven, katson..väistit.

Hiljaisuus....
       Ja minä menen.

Valokeila osuu ladon nurkkaan.
      Saa varjot pitenemään.
Lämmin henkäys poskellani...
       Kosketus,  siihen sinä tulit,                    lähelleni.
Hipaiset pehmeällä turvalla olkapäätä,  kuin ymmärtäen lohdutuksen kaipuuni.
       Sataa vettä,  nojaat minuun,                      .... kosken.
Sinun lämpösi tarttuu kehooni, ehkäpä se sulattaa vielä jäädytetyn mieleni.
          Nostat pääsi, painat turpakarvasi poskeani vasten, hymyilen....

        Sinä olet terapiaa <3

Lähelläsi, epätodellinen olo.
      Kuiskaat, kosket.
Hellyytesi hukuttaa minut
      Ja minä annan sille vallan.
Tässä, juuri tässä niin hyvä olla.
     Irroitan katseeni sinusta, välimatka pitenee....

        SE ISKEE!!

             Lyö kovaa....
Tekee sirpaleita jalkoihini.

         Epävarmuus 

Iholla, kosketuksesi viiltää
         verisiä puroja ihokudoksiini.
Suudelmistasi saan arpia, polttavat vielä tuntien päästä.
Ei, rakastelu kanssasi... Oksikodonia mielelleni.

           Ahdasta, patjallasi.
Meitä on liikaa...
minä  
       sinä           hän       he

Joskus opioidinkin vaste loppuu, tiedän kivun tulevan.

Suljen silmäni
         ja näen sinussa                                      toisen..itsessäni sinun naisesi....

             petturuutesi.

Ehkä sittenkin elämässä on toivoa. Jospa aurinko vielä paistaa,  hyväilee ihoni silkkistä pintaa.
         Jossain rakkaani odottaa,  hän jota joka atomi tasoisella solullani kaipaan.
Toivo, mystinen ajatus,  samalla piinaavan raskas.
     Vielä hetken odotan...pienen ikuisuuden toivon.
      Jonka jälkeen suljen sieluni ovet,  menettäen uskoni onneen.

Poratkaa reikä sieluuni,
         PAKOKAUHUA! 
Hengitys pinnallista, keuhkot takovat.
       Tunnen kuinka Veri 
Kiertää veenojen kautta arterioihin....

Sydämen IV läppää tekevät töitä,  sallivat veren virtauksen kammioista valtimoihin.

             AMPUKAA
suoraan punaiseen lihakseen...vaurioittakaa se!

Lopettaisi kiivaan pumppaamisen..
      Koittaisiko silloin vapaus?

Tuntisin kuinka valun kuivaksi,
       Poistuisi sieluni rippeet,
   
         Tehden minusta muiston.

"Päivinä sateisina tuntuu,  niinkuin taivaskin hiljaa ois".
     syövereissä salatun mieleni,  avautuu suunnaton tuska,  piilossa.

En tahdo matkustaa kivikkoista polkua rikkomaan uinuvaa rauhaa.
Mutta tiedän, on avattava arkut, nostettava menneisyys ruumiinavauspöydälle. Irrotettava jokainen pala, punnita ne.
Katsottava niiden sisälle, annettava kivun vuotaa verenä metalliselle alustalle.
Tulisiko jo päivä, että saan huuhtoa pöydän, veren tuoksun....
Katsoisin kun katkeran punainen verivana juoksee alas viemäristä...
        Vieden tuskani pois.

Luovuin sinusta.
       S-A-T-T-U-U.
      tunne palasi kuukausien                           jälkeen.
Kidutan ajatuksella; sinä hänen ihollaan. Naurat, meillä ei ilo raikunut huoneissa.
Tuoksusi huumaa hänet,  ja               minua oksettaa.
Älä, en sinua takaisin tahdo, mutta minun on kipuni taisteltava ohi.

         

Kuinka päästimmekään
          Valtameren myrskyämään.

       Planeetat sekoittuvat

Sääennuste lupasi tyyntä,
      ... Myrskyn edellä?

Sammutatko tähdet, käännät                          selkäsi.
Nouseeko huomenna aurinko,  valaiseeko kuu yötäni.

Kerro sataako kyyneleitä taivaaltani. Kukkiiko talvi, tuoden kesän jota niin ikävöin....

Käytävän päässä ovi raollaan.
Tuttu valo, aistin jo läheisyytesi.
Sydän takoo,  ajatus jo ihollasi.

Tuoksusi käytävällä, ja
Minä en saa happea tunnemyrskyn keskellä.

Muistot ja paluu menneeseen.
Yhtäaikaa tekee kipeää ja kutkuttaa vatsanpohjaa siveltimellä.

Aamuni alkoi sinun halauksellasi,
Vartalomme lähekkäin..
    Puren hammasta, itku tekee.                   tuloaan..

Huuleni, kuinka paljon ne voivatkaan huuliasi kaivata.

Irrotan otteen, olet poissa...
   Niinkö tämä aina päättyy.