Kädet rintakehällä
     Kynnet painuvat ihoon.
Revi auki, riko.

    Rintalasta ruhjottuna

Ne luikertavat ulos,
    Hitaasti, repivät torahampaillaan
Ihoa.

    Veri,
    Veri maistuu kitkerältä suussani.

Tänään olen vaiti.
      Suljen itseni kuplaan.
                                      Sen pinnassa valuu                                kaikki sinun
   saastaiset sanat,
         uhittelusi raapii muoviin jälkiä.

Olen vaiti, suojelen itseni myrskyltä.

Peitän kehoni piikkilangalla,
    ettet sinä minuun koskaan koske.

      Olen itkenyt tarpeeksi,
mieleni sortunut.

Minä olen tänään vaiti,
         ja yritän unohtaa.
Se on hetken poissa,
         kunnes jälleen nostaa päätään
       ja on valmiina iskuun.

Olen juonut kahvini yksin.
    Laulanut hiljaisuudessa,
 huutanut hiljaisuuteen.

Olen etsinyt elämää,
      löytäen hämärää.
Kaivannut kosketusta,
       huokaillut kaihoten.
Istunut pimeässä, toivoen.

Sata sanaa kirjoittanut
paperille, polttanut moisen roskan.

     Tiputtanut kyyneleen,
 ja juonut kuppini tyhjäksi.

Sinä pudotit minut
Kuiluun.
     Rotat järsivät olkapäitäni,
Kyyn hampaat reidessäni.

Sadevesi valuu seinien raoista,
             hukuta!
Sekin olisi parempi kuin
  tämä viiltävä tuska.
Vapisen,
        Hiljaisuus.
Minä annoin sinulle kaiken,
         En yhtään vähempää! 
     

Hei muukalainen,
pyyhi jalkasi,
en soisi tahroja eteiseeni.
         Älä tule edemmäs,
         jos et ole valmis puhumaan
               totta.
En tahtoisi olohuoneeseeni valheilla koristeltuja tyynyjä,
    pesussa hieman
       puhdistuneita.

Hei muukalainen,
          ota mutainen takkisi yltäsi. Ravista enimmät petokset ulos.
            En tahtoisi verhoilla ikkunoitani
            harmaalla.
         Jätä puukkosi eteisen pöydälle,
             sen olen ennenkin  viidennen                   selkänikaman välissä tuntenut.

Hei sinä,  jonka nimen  ennen tiesin,
         voitko sytyttää lyhdyt pihalleni palamaan, pimeys on saanut vallan.
               Ota lakkisi päästä
               sinun on aika olla nöyrä.
           
         

Tänään sinun varjosi
      peittää koko minun
   taivaan.
    Lämmin ihosi
poskellani ja minä värisen onnesta.

             Silmissäsi pilkahtava
 tähti iltahämärässä,
kuutamon hiljainen kajo.

               Siinä minä tunsin sinun läsnäolosi, sytyttäessäni kynttilää.
     Kaipauksen kuolemattomat sävelet mäntypuiden latvoissa.
         Kyyneleet jäätyneet kivikolle.

Haukkasin liian ison palan omenasta.
   Siemenet tukkivat hengitystieni.
   
    Se lupasi tähän yhtälöön sopivan ratkaisun.   ( demonini)

Ryömin sen eteen ja suutelin paljaita varpaita.
           Anoin, rukoilin, vaadin.

Tämä  funktio tekee
         minusta sairaan.
     Imee jokaisen veripisaran.
     Ottaa minulta
     kaiken jäljellä olevan,
     vieden kaiken mitä minulla on,
                     oli.

    Kiertää totuuden,
          näen valheen.

Olenko enää totta...

         Menetän

                  I  T  S  E  N  I !

 
   

Ota puukkosi tupesta.
     Katso haamua silmiin,
välähtävän hetken todellisempi kuin koskaan.

    Huidot terällä ilmaa.

  Hengitys raskasta väsymyksestä.
          Kädet betonia.
Sinä annat demonisi voittaa?
         

       

Tuulessa kaipaus.
       Karikkoinen meri
työntää
                     vaahtopäitä rantoihin.

                         Kuuntele!

      Aallot kertovat tarinoita,
      merenneidot laulavat ikävää.
    Meri janoaa kuolemaa.
Jäljellä päätös.

 Shhh...

   Rauhoitu, se on tämä hetki.
  Tässä anna itsesi unohtaa.

Pimeän turvin hiivi kallioiden väliin,
    käperry oksien suojaan.
 Anna ensilumen peittää jälkesi.
           Nuku turvaisaa unta.

Märkä asfaltti.
        Tuijotan pimeyteen.
Katuvalojen kajo taivaanrannassa.
       
     Lupasin olla hiljaa.
Vaietut sanat sinkoilevat
   ikkunan läpi  hajottaen
    ohiajavien autojen valokeilat.

Puren huuleni verille,
       minä lupasin,
   olla hiljaa. 

Valonkajo katoaa, on vain pimeässä
      kaikuva suden huuto.

 

Viillä ranteesi auki,
         veri virtaa.
Houkuttelee pedot.

 Haistavat
luovutetun tappion.

        Silmäsi tuskasta kiiluvana
 valaisee kyynelvirran.

Pedot ovat saaneet kyllikseen.
   Jäljellä ruumis, jota kukaan ei kaipaa.

Vesi valuu,
    kastelee hennon vartalosi.
Juoksisin läpi ikkunan, jos vain huutaisit.

     KIPUA

VIILTÄVÄÄ KIPUA KEHOSSANI

Minun sydämeni huutaa hellyyttä
     sinua kohtaan, mutta sinä olet päättänyt unohtaa minut.

     Kohtuni muistaa, minun rintani muistavat.
   ..... Mutta sinä et....

Rakastelimme varastoon.
     Tuli myrsky,
   paiskasi rantaan.

          Katkaisi siivet.

Ruhjottuna peittelen itseni
  havuilta tuoksuvilla oksilla,
         piiloon

Paleltaa

      Tule iholleni,
muuta en jaksa.


       Väsynyt

Kun sinä seuraavan
      kerran eteeni tulet,
tule varmin askelin.

        Upota
        silmiisi,
         vie
         pois.

Tämä paratiisi on täynnä petoja,
      Ota miekkasi ja taistele rinnallani.

Kerää laumasi,
ulvo hiljentyvässä yössä.
    Anna minun tuntea itseni vahvaksi
sinun öittesi keskipisteessä.

     Naarassusi ulvoo,
         voittoa.

Kun sinä hiivit
     läpi mökin, minun petoni
hiipii sinua vastaan.
     Istuu viereeni, miksi ei salakuuntelisi
mieluummin sinua? Kulkisi perässäsi läpi
      samean huoneen.
       
     Kun sinä palaat,
          istut viereeni, on demoni päässäni
kertonut monta valhetta (?).

  Syöttänyt kultalusikallaan
        katkerinta lientä.
väkisin avannut sieluni kuilun ja työntänyt valheiden muruja.

     Kuinka paljon minä
jaksan, kuinka kauan olen vaiti.

Puoliksi sulanut 

     kaloripommi kädessäni. 

Ohi lipuu naisia, 

     meikanneina, huulipuna koristaen 

   seksikkyyttä. 

Kimaltava koru ranteessa kirsikkana kakussa. 

     Käännän katseeni, 

kevyesti kuin gaselli kävelee nainen ohitseni, 

    työntää kiljuvaa lasta vaunuissa, melkein juuri synnyttänyt. 

Nousen, 

     ja samalla vajoan. 

Itseinhoni jokainen kuiskaus ajaa

minua jälleen pakenemaan. 

     Nainen, minäkin... 

        juuri synnyttänyt. 

                     Katson silti hymyillen lastani, 

   yrittäen vaientaa surullisen kaiun. 

    Sinä silität hiuksiani, 

  kiedot kätesi lanteilleni ja ihmettelet hiljaisuutta. 

    Rakas en halua, että sinäkin joudut minua häpeämään. 

Jos minä jättäisin
    vain kaiken sinulle.
Jättäisin nämä meistä
                lisääntyneet,
teidän idyllisen
           palatsinne ovelle.


 En kirjoittaisi ohjeita,
      en antaisi yhtäkään
apua mitä ja miten.

Jos minä jättäisin heidät, kävelisin
   omaan maailmaani. Sulkisin
kaiken takanani.

   Kuinka kauan sinä jaksaisit,
          kuinka kauan sinulta veisi tajuta
ettei se maailma aina niin autuasta ole.

Puen itseni korsettiin.
        Mustanpuhuva,  punaisia silkkinauhoja
          vartaloni varjona.

            Hiukset valtoimenaan
olkapäilläni, siitähän sinä pidät.
           Satiinia reisilläni,
    kiimaisia kosketuksia vailla.

Lantio keinuen läpi talon,
     kissa sinun makuusi?

        ...... Totuus........


        P
           E
        I
     L
I
    K
  U
      V
         A

Oksettaa,
     käteni repivät yltäni
                                petollisen luomuksen
     
             Ethän sinä minua enää
     jumalattarenasi pitäisi.
   
        Minun naisellisuuteni rippeet,
   ei edes niitä jäljellä.

         



   

Vapisen,
   painajainen astui esiin.
  Uinui laatikossa,
ei pitänyt petoa poissa.

Menneisyys minut tuhoaa,
    Polttomerkitsee raiskatun ruumiini,
              TUHKAA.

Minä pelaan eri sarjassa,
         alempaa kastia, orjatar.

      Menneisyys minut tuhoaa!
    En vain jaksa päättää minun vai sinun.

Verta jaloillani,
        vaahtoavana vesi syöksee menneisyyttäni pois minun
    maaltani.

    Vuodesta toiseen lojuivat
         piilossa,
               hohtaen punaisena.

Kulman takana etova
         kuoleman haju,
ja minä kaipaan.

      Käteni runnovat 
           kipua pois. 

Kyynel
 sekoittuu verivaahtoon,
sulautuen raastavaan ikävään.

Miten se menikään..
     Yksin sinä synnyt ja yksin kuolet.

Mutta minun hauras sydämeni
     ei kykene ymmärtämään,
    miksi koko elo on yksinäisyyden
 hiljaista ristiretkeä.

Huutaisin jos voisin,
     mutta minun huuleni sinetöin,
         etten sieluani avaisi.

On hiljaista.
           Vain ajatusteni
kiitävät läpi tämän
     talon.

      Mutta ne huudot eivät koskaan saavuta
   kohdetta.

Siinä hän on.
      meidän rakkautemme tulos,
   yhtälössä josta vuosia sitten vain haaveilimme.

            Kaiken pelon jälkeen
      nuuhkin pehmoisten käsien
            tuoksua. Rakastan.

           Ei ole sanoja...

Aamukasteen pisarat
          seitissä.
       Ohuet nauhat
                 punoutuneena
sitkeästi runkoon.

Kuukausien työ, vai vuosien? 
   
            Valheiden verkko,
sitkeästi kiinni
     elämässä.

Kuinka kauan meni kietoa
      lisää verkkoa ympärilleni? Salakavalastiko teit sen
             vai otitko tietoisen
riskin murtaa sen
               mihin minä luotin?

       Tiedätkö sinä edes,
että minä aavistan
            SINUN
 jokaisen valheen...

Korvasi sulkeutuneet.
      Vai miksi et enää kuule?
Olen juossut itseni uuvuksiin,
     peittänyt tummat varjot ruskeiden silmien alta.

                 Huutaisin jos se auttaisi.
                      Et sitäkään kuulisi.
          Olen siis vaiti,
 ajalehtien hiljaisuuden poukamassa.
                    Rakentaen ympärilleni
      maailman,
 jossa minun ääneni kuullaan.

Hiljaisuus, 
     petollinen alku pahalle. 

Olen kuullut sinun huuliltasi
          valheen. Olet antanut lonkeroiden ujuttautua välillemme.
     
            Hitaasti syö minun luottamustani,
  siipeni takertuvat seitteihin.

 Miten nousisin lentoon,  kun juuri
   lupasit sinetöidä suhteemme puhtauden.
      Hauras, näetkö kuinka hauras on silta välillämme.

Ei sulkani jaksa levittäytyä tuulta
   varten.
                        Kiedon ne petetyn vartaloni suojaksi...
  .. Ei yhtään iskua enää!

Et herännyt
     Puhtaana tähän aamuun.

                 Yöllinen kiihto ihollasi
      Polttomerkkinä.

"olisit pysynyt viattomana, 
   Olisi hengitys helpompaa." 

Aamulla syntisen
                   vartalosi läpi kipu, rangaistus?
       Olet sen ansainnut!

Jalkojesi välistä
     valuva makea neste patjallasi,
paljastaa tekosi.

   SINÄ olet rikkonut lupauksesi,
pettymys lyö kehosi rikki.

      Ole nöyrä,
                ja anele anteeksi antoa.

Istuessani edessäsi,
      Sanat tuntuvat tyhjiltä.
Ei ole  minusta katseeseesi vastaamaan.
       Minä häpeän.
   Sulatan siipeni, ei minulla ole oikeutta lentää.

Sinä poraat sieluuni,
          Salaisuuksia ei ole.

Ja minä voin vain huokaista.
    Sillä sinä olet koskettanut jo minua,
Ennen kuin edes tiesin.

Lämmin aalto, ja
    Minä olen jälleen sinun.

Olen jättänyt kyyneleeni
      Rasiaan.
              Varastoinut piiloon, ettei
Kukaan ymmärtäisi kaipaustani.

Keväinen tuuli hiuksilla,
     Auringon valossa kylpevä
 Muisto.

       Ja minä avasin narisevan
  Kannen, nousi silmiini kimaltavat pisarat.
 Itkusta vapisevat olkapäät,
      Ja minusta tuntuu, että hajoan.

  M
     U
          I
       S
    T
O

K-I-P-U-A!!!! 

          Tulisi yöllinen meteoriitti, ja murskaisi sen alleen.


     

Pala rauhaa, 

       Pieni kelluva hetki tyyntä. 

Kehoni uinumassa suloisen 

             Kevätauringon loisteessa. 

Tuokio sinua, vain sinua. 

        Tunnin kuusikymmentä

 minuuttia 

  Imisin sinun huumaavaa 

läsnäoloasi. 

  Kukaan 

         Ei

   Meitä 

           Keskeyttäisi. 

Mutta minun on luovuttava, 

    Jälleen. 

Laitettava haarniska päälle, ole vahva 

     Turruta väsymys! 

 Heikot eliminoidaan. 

      ..... Mutta kun 

         Olen niin

             Väsynyt....... 

Kupla puhjennut,
          legolinna heitettynä palasina lattialle.

Risumajan oksat poltettu tuhkaksi.
                 Kukka-asetelma silputtu hangelle,
                               viekööt tuuli.

Jää rasahdellut, tehnyt railoja , uurtaen
                   syvälle jälkensä.

Pienestä se alkaa,
   hajottaa pieninä murusina piparkakkutalon.

Haistan veren sieraimissani. Muisto!
             Sisälläni herää pelokas eläin, etsien pakoreittiä. Kartta kateissa,
     On vain luotettava.

Sydämenlyönnit piirtäävät
      Kuvioita huuruiselle
           Näytölle.
Elossa!

      Matkustanut liian monta  valovuotta
Selkäni takana, yrittäen nujertaa                              elämäniloni, pelko.

Siinä edelleen, voitonriemuisena katson                    sydämen rytmiä.

Kaukaa leijuu metallin ja kuoleman haju,
      Meihin ne eivät kajoa. 

       

   

Sinä päivänä
          kun jalkani
eivät enää koskettanutkaan maata,
     
sydän
       oli liian
                                     kevyt. 


Sinä            otit
         varpaistani kiinni ja
ripustit kiinni
                        itseesi.

Kiedoin käteni solisluillesi
                     ja suljin silmäni.

     Tässä,
juuri tämä on se hetki.

                                                      SINUA MINÄ OLEN
                                              ODOTTANUT, 
                                                              PIIRTÄNYT
                                                                        ÄÄRIVIIVOJASI
                                                         PÄIVÄPEITOLLENI!

Lapsuuteni silta, pimennossa.
           Haamut pyrkivät ovesta,
Ei ole voimia pitää
        suljettuna.

                   Käperryn,  ei turvaa.
Muistona pienuuteni sinun rinnalla.

Mulkaisu,
        Ja minä pakenen
Sattuu,  ja sinä et osaa vastata lapsen kaipuuseen.
           Sidot itsesi omaan menneisyyteen, ei rakkautta.

     En kai 
minäkään
 sitä sitten ansaitse.  

Se sama pieni tyttö,
Raadeltuna
         lapsuuden haavoista,
       Kerää palasia maailmaansa.

Häivähdys sinusta.

          Katse 

Silmistäsi punainen veri
      Laavana
valunut
       alas.
Kuivunut revityille vaatteille.

     Iholla raatelun jäljet.

       Minäkö ne tein?

     
Minäkö sinut rikoin....