Vuoden viimeinen päivä.
         Takana vuosi,
         Menetyksiä, surua, tuskaa!

Kun yö koittaa, kello lyö tasan puolelta öin,
toivon herääväni painajaisesta.

Uusi vuosi,
en odota sinulta mitään.

Toiveet, turhia. 
Lupaukset, ei niitä ole. 

Tyynen rauhallisesti vaihtuu minun vuoteni,
tuokoon mitä tuo, ei mikään enää tunnu miltään.

Valheiden seitit, punoutuneina
Sielujen oksiin.
Tehneet vetyperoksidin tavoin
Tulipunaisesta rakkaudesta haaleampaa.
       Antaisimmeko anteeksi,
Jos tietäisimme salatut tarinat,
Sydämen hiljaisuuden haaveet

      Kertomatta jääneet kuiskaukset tuntemattomista retkistä?

Tallissasi valot sammuneet.
Taistelu ohi. On kivuton, pehmeä laukka.

Viimeisillä voimillasi hirnahdit... pyysitkö lupaa antaa periksi, vai hyvästelitkö.

Viimeiseen hengenvetoon asti turpaasi silitin, Suutelin.

Nuku rauhassa rakas, sinä opetit minulle paljon.

Kuulen tuulen ujelluksen puiden latvoissa,  raiskaa jokaisella iskullaan.  

Anemometri joutuu koville, myrsky on nousemassa. 

.......mutta sinä olet hiljaa....

Pelottavaa, kuulen kaiken,  mutta en kuitenkaan mitään. 

....sillä sinä olet hiljaa.... 

Hiuksissasi glitteriä,  ja minun tuuleni nousee. 

Ottaa sinut pyörremyrskyn silmään. 

En puhu

En kysy

En tahdo tietää 

Tuuli yltyy.... 

.....ja minä olen vaiti...... 

Olen tyhjä kuin sadettoman kesän kaivo.
Antakaa edes pisara tähän saharaan.

Tyhjä, ja silti niin täynnä myrskyä, ilman sadetta.
Purot eivät aukene.. Silmäkulmani auenneet kuivuudesta.

Kumpaa minä odotan,  pettymyksen vai ilon kyyneliä?

Väliäkö sillä,  kunhan vain saan kumisevan sieluni heräämään.

Luottamusta,
     Sitä ei ole.
Lähtiessäsi imit tuoksuani
Soluihisi.

         Suutelit, ja
         Minä pelkään, että yön                  saapuessa huulillasi                      maistuu toisen naisen                    maku.

Mene, sinä olet iso mies. Tee päätöksesi rajojen suhteen.
" pettämisen rajat ovat siinä, että kun puhut tai teet asioita,   voisi toinen seistä vierellä kuulemassa " sanoit.

Sanoja, ne ovat vain sanoja. 

    Kun yö saapuu,  sisälläni               pelokas susi hiipii esiin, ottaa       rauhattoman sieluni                       selkäänsä ja toivoo
          ettei aamu         saapuisi. 

Edellä ajavan takavalot
      Ärsyttää.
Hiukseni
Valahtaneet kasvoille, kutittaa.
Olkoot,  kidutusmenetelmä sekin.

Raapaisen itseäni käteen,
        kipu huumaa.

Avaat ikkunan,  sytytät tupakan.
       TAJUATKO ETTÄ PALELEN! 
Huudan....et sinä kuule mieltäni.

Karistat.
Joka ainoalla kerralla                              kihlasormuksesi kilahtaa
Lasiin, ja minä mietin mikä
Oli sinun motiivisi pujottaa
Se sormeesi.

Ajat hiljaisuuden vallitessa.

Minä taistelen ajatuksiani vastaan.
          TURPA KIINNI!!  
Ja ne nauraa rauhatonta ivallista pilkkaa.

Raskas musiikki soi, tiedän...
Se saa ajatuksesi kasaan.

     Kaarrat tutulle tielle,
     Pysäytät auton.

Minun jokainen solun huutaa pelkoa.

Avaan oven, katson..väistit.

Hiljaisuus....
       Ja minä menen.

Valokeila osuu ladon nurkkaan.
      Saa varjot pitenemään.
Lämmin henkäys poskellani...
       Kosketus,  siihen sinä tulit,                    lähelleni.
Hipaiset pehmeällä turvalla olkapäätä,  kuin ymmärtäen lohdutuksen kaipuuni.
       Sataa vettä,  nojaat minuun,                      .... kosken.
Sinun lämpösi tarttuu kehooni, ehkäpä se sulattaa vielä jäädytetyn mieleni.
          Nostat pääsi, painat turpakarvasi poskeani vasten, hymyilen....

        Sinä olet terapiaa <3

Lähelläsi, epätodellinen olo.
      Kuiskaat, kosket.
Hellyytesi hukuttaa minut
      Ja minä annan sille vallan.
Tässä, juuri tässä niin hyvä olla.
     Irroitan katseeni sinusta, välimatka pitenee....

        SE ISKEE!!

             Lyö kovaa....
Tekee sirpaleita jalkoihini.

         Epävarmuus 

Iholla, kosketuksesi viiltää
         verisiä puroja ihokudoksiini.
Suudelmistasi saan arpia, polttavat vielä tuntien päästä.
Ei, rakastelu kanssasi... Oksikodonia mielelleni.

           Ahdasta, patjallasi.
Meitä on liikaa...
minä  
       sinä           hän       he

Joskus opioidinkin vaste loppuu, tiedän kivun tulevan.

Suljen silmäni
         ja näen sinussa                                      toisen..itsessäni sinun naisesi....

             petturuutesi.

Ehkä sittenkin elämässä on toivoa. Jospa aurinko vielä paistaa,  hyväilee ihoni silkkistä pintaa.
         Jossain rakkaani odottaa,  hän jota joka atomi tasoisella solullani kaipaan.
Toivo, mystinen ajatus,  samalla piinaavan raskas.
     Vielä hetken odotan...pienen ikuisuuden toivon.
      Jonka jälkeen suljen sieluni ovet,  menettäen uskoni onneen.

Poratkaa reikä sieluuni,
         PAKOKAUHUA! 
Hengitys pinnallista, keuhkot takovat.
       Tunnen kuinka Veri 
Kiertää veenojen kautta arterioihin....

Sydämen IV läppää tekevät töitä,  sallivat veren virtauksen kammioista valtimoihin.

             AMPUKAA
suoraan punaiseen lihakseen...vaurioittakaa se!

Lopettaisi kiivaan pumppaamisen..
      Koittaisiko silloin vapaus?

Tuntisin kuinka valun kuivaksi,
       Poistuisi sieluni rippeet,
   
         Tehden minusta muiston.

"Päivinä sateisina tuntuu,  niinkuin taivaskin hiljaa ois".
     syövereissä salatun mieleni,  avautuu suunnaton tuska,  piilossa.

En tahdo matkustaa kivikkoista polkua rikkomaan uinuvaa rauhaa.
Mutta tiedän, on avattava arkut, nostettava menneisyys ruumiinavauspöydälle. Irrotettava jokainen pala, punnita ne.
Katsottava niiden sisälle, annettava kivun vuotaa verenä metalliselle alustalle.
Tulisiko jo päivä, että saan huuhtoa pöydän, veren tuoksun....
Katsoisin kun katkeran punainen verivana juoksee alas viemäristä...
        Vieden tuskani pois.

Luovuin sinusta.
       S-A-T-T-U-U.
      tunne palasi kuukausien                           jälkeen.
Kidutan ajatuksella; sinä hänen ihollaan. Naurat, meillä ei ilo raikunut huoneissa.
Tuoksusi huumaa hänet,  ja               minua oksettaa.
Älä, en sinua takaisin tahdo, mutta minun on kipuni taisteltava ohi.

         

Kuinka päästimmekään
          Valtameren myrskyämään.

       Planeetat sekoittuvat

Sääennuste lupasi tyyntä,
      ... Myrskyn edellä?

Sammutatko tähdet, käännät                          selkäsi.
Nouseeko huomenna aurinko,  valaiseeko kuu yötäni.

Kerro sataako kyyneleitä taivaaltani. Kukkiiko talvi, tuoden kesän jota niin ikävöin....

Käytävän päässä ovi raollaan.
Tuttu valo, aistin jo läheisyytesi.
Sydän takoo,  ajatus jo ihollasi.

Tuoksusi käytävällä, ja
Minä en saa happea tunnemyrskyn keskellä.

Muistot ja paluu menneeseen.
Yhtäaikaa tekee kipeää ja kutkuttaa vatsanpohjaa siveltimellä.

Aamuni alkoi sinun halauksellasi,
Vartalomme lähekkäin..
    Puren hammasta, itku tekee.                   tuloaan..

Huuleni, kuinka paljon ne voivatkaan huuliasi kaivata.

Irrotan otteen, olet poissa...
   Niinkö tämä aina päättyy.

Ohimennen sinä hipaisit,
        Kosketus sähköiskuna
               Löi sydämelle pari
        volttia virtaa.

Ohimennen sinä katsoit
        Minuun. Hiipuva katse
               Iski sydämeen
        Haavan.

Ohimennen Suutelin sinua,
        Hissin kolistessa.
               Sinä väistit ja
Matkan pysähtyessä jokin iski sydämeni kahtia.

   Ole hyvä ja nosta osuutesi!

Katseeni kahlitsee sinun
       Silmäsi minuun.
Hukkuvan katse, ja sinä huudat.
   Minä nostatan aaltoni
Yllesi.

V
A
J
O
A
T

Sukellan syvyyteen kanssasi...
              tukehdun. 
Viimeinen kosketus,  sinun ihosi kylmenevä lämpö.
          Siihen me jäämme,
Myrskyn silmään.
          mitä vain sinun vuoksesi
                  Rakas.

Anteeksi,  että epäilen.
Vaikka vanhat revityt arvet vielä tihkuu verta,  en mitään toivo niin paljoa kuin, että luottaisin.

Olisin ihminen, jonka ei tarvitsisi joka sekunti,  minuutti,  tunti miettiä elämän petollisuutta.

Olisin ihminen,  joka huomaisi, että maailma voi tarjota jotain ehjääkin.

Anteeksi, rakas.
Mutta menneet, tapahtuneet, ovat saaneet minut vetämään haarniskan päälleni.

 Ehkä vielä joskus se vaihtuu verhoon,
         sitä on helpompi Raottaa.

Näetkö naisen,  kasvot muistuttavat tytön surullisia viattomia piirteitä.
Huomaatko hennot hartiansa,  kädet polvien ympärillä.

Tuskainen katse, yö silmien alla. Silmissä viikkojen unettomat hetket, kädessä elämän särjetyt sirpaleet.

Tiedätkö hänen tarinansa, salaisuuden?
Luetko kyynelistä tuskaisen kertomuksen.
Tuulessa liehuvista hiuksista nuotit?

Hän menetti osan itsestään,  se valtasi hänet.
Etsi kartan, löysi reitin.
Etsi aarretta itselleen, tuhoten liikaa.

Happea, minä tarvitsen happea. 
Ilman sitä minä kuolen. 
Olisiko sekään mahdoton tulos
Tähän arvaamattomaan yhtälöön.

Jokaisesta kuiskauksestasi minä
Pienenen,  osa minusta kuolee.
Kuuletko sinä. Tuhoat minut!

Päästän irti, en päästä.
Tipun kuitenkin.
.....tyhjyyteen.....
Jos irroitan ,  putoan omaan elämääni, pidän kiinni...tuhoudun.

Itkenkö,  vai pidänkö tunteeni salassa.
En itke. Minä en sitä iloa sinulle suo, että huomaisit sinun viiltävän jo arpista sydäntäni.

Tuhoanko,  annanko kaiken kadota.
Mitä tuhoaisin?  Onnettoman liittomme.
Kadotan, itseni minä vain Kadotan elämällä tukahduttavassa suhteessa.

Vapautanko. Vangitsenko.
Vangitsen itseni jos jään.
Vapautan itseni jos osaisin lähteä.

Kuinka paljon se vaati minulta voimia, moni kysyy.
Miljoonia sekunteja, tuskaisia tunteja. Itkuisia päiviä ja sumussa elettyjä kuukausia.

Mutta minä TEIN SEN.
Luovuin sinusta.
Riipuit kiinni viimeisillä voimillasi ja lopulta lanka katkesi.

Teit minusta vihollisesi. En tahdo sinusta enää matkakumppania.  Sinä hävisit pelin.

Minä aion tehdä kaikkeni,  ettet löydä pelinappulaa kentälleni.

Kopkop, 
Kuka siellä?
"olen ystäväsi", ja minä
Aukaisin sydämeni,
Sieluni portit.

Ystäväni, kun sinä vuosien
Saatossa otit minusta vahvemman otteen, sinä kuristit.
Et antanut vapauttani.

Valehtelit!
Nyt minä pyydän sinua lähtemään.
....ole hyvä ja sulje ovi perässäsi....

Rakkaudestani sinuun,
Vihastani sinuun.
Kaikki siitä väliltä on
Pimeää yötä.

En osaa irroittaa.
Olen kiinni K-A-H-L-E-I-L-L-A.
Mutta minä varoitan sinua,
Sinä joudut vielä
Luovuttamaan.

Aika ei ehkä ole vielä,
Huomaat sen kyllä
Kun ovea sinulle näytän.

Myrskyä mieleni!
Näytä raivosi.

          Muista, jonain päivänä
                    On vain hiljaisuus.

Laiturin nokassa,  yön laskeutuisin ylleni.
          Siinä minä seisoin, sinun
          Askeleesi lähestyessä.
Ja minun vartaloni huusi kosketusta.
           kiedoit kätesi           ympärilleni,
           Suutelit niskaani.

Tiedätkö, siinä on minun paikkani

Miksi yhä minun niskakarvani nousevat pystyyn, kun sinä puhut.
Senhän sinä osaat, puhumisen.
Taiot maailman ympärille, sellaisen minkä haluan

Lumoat silmilläsi,  naiset jotka palvovat sinua.

Suloisilla kosketuksilla vaivutat satavuotiseen uneen..

   Herätätkö minutkin todellisuuteen suudelmalla,
    Että ymmärrän
              Petollisuutesi.
           

Koska tämä päättyy, ottaa harson pääni päältä, laskee morsiamen kauniin hunnun. Tekee rakkaudesta täydellisen.

Koska tämä päättyy, leikkaa siivet epäilyksiltä, hakkaa veriset syöpäläiset palasiksi, Tehden kaikesta suloisen makeaa.

Koska tämä päättyy, saa hymyn unettomille kasvoilleni. Vartaloni kaartumaan himosta vasten sinun kiihkeästi liikehtivää runkoasi.

Koska tämä päättyy,  kerro minulle koska tämä pelottava näytelmä päättyy...

Jossakin hiljaisuuden
Keskeltä kuulen joutsenten lähtevän lentoon.
Levittävät siipensä, antavat tuulen nostattaa voimallaan ylös taivaan sineen.
Tässä minä äänettömällä metsätiellä huokaisee kaipuuta,
Kaipuuta vapauteen.

         "if i lose myself,
             I lose it all"

Koska me olemme me?
Otamme etäisyyttä ihmisiin, jotka ahdistavat meitä.
Valvomme läpi unisen yön, nauraen toistemme tarinoille. 
Kietoisin sinut lämpööni, sillä kukaan ei koskaan sinua näin rakasta. 

Muiden katseilta minä sinut piilottaisin, enkä antaisi satuttaa. 
Sinut minä haluan. 
Mistä tiedät, kuiskaat. 
Tänään katseesi poltteessa, sait sieluni hyrisemään, avaamaan kaivatut portit.. Unelmieni unitarhaan.

Tänään kun katsoit, hymyilit, hymyilin, tunsin sen suunnattoman rakkauden. Koska me olemme me, niin, kerro. 

Pelkään auringonlaskua
Kanssasi.
Pimeys kietoo utuisilla sormillaan minut kainaloonsa.

Sinä seisot siinä ja katoat...
...pelkään auringonlaskua kanssasi, aamua en silti tahdo vielä.

Rakastele,
Rakastele minun runneltua, haavoitettua minääni.

Jokaisella suudelmilla sinä poistat minusta tuskaa.
Katkerilla hikipisaroilla syövytät epätoivoista rauniota..

Arkkuni viimeinen naula,
Vielä poissa.
Sinun on katkaistava valheittesi siivet, leikattava poikki.
Niin, että se koskee minunkin joka solua.

V
A
L
U
N
Verta.

Suloista, katkeraa puroa tekee jalkoihin. Valaa vartaloni ja sieluni rippeet peittoon.
Jostain kaukaa kuulen suloisen äänesi.  Valheitako jälleen täynnä?

Tukahduttakaa minun rakkauteni, ettei vereni hyytyisi.

Näiden tuskasta huutavien viikkojen jälkeen,  minä TAHDON jälleen!

Mutta ymmärräthän rakas, ensin minun täytyy menneisyyteni särkyneet helmet koota kasaan,  että voin rakentaa kanssasi rubiinin.

Illan hitaat ja sinun sanasi
Soljuivat sisään korvistani
Parantavana.

V
A
L
U
I
V
A
T
         kuin hunaja,
Maustaen koko ikävöineen
             sieluni.

" minä haluan kaikkien tietävän, että sinä olet minun! "
Sinä kuiskasit... Huulesi koskiessa anovia korviani.

Kun aamu saapui, hunaja kovettui, ei enää maistunut makealta.

     Sinä söit sanasi taas....

Sinun sanasi,
Ne ovat hiiltä minun
Nuotiossani.

Älä kerro enää yhtään lupausta, tulevaisuuden harhakuvitelmia.

Etkö sinä tiedä, ettei meillä ole sitä!

Syksyn ensimmäiset revontulet, ja minä en voinut olla ikävöimättä sinua.

Älä enää koskaan, älä koskaan kosketa minua sinun retkiesi
Jälkeen.
         Saastaiset sormesi ovat
         Piirtäneet liian monta
         Ääriviivaa minun arpiseen
                Selkääni.

ISKUJA!!

Älä enää koskaan tuo huuliasi
Omilleni,  juuri kun olet nuolaissut niiltä hänen makunsa.
Rohtuneet... Huulesi,

      Toisen suudelmista.

NAINEN.. 
        Nainen? 
Minusta jäljellä ääriviivat,
Joita en edes itse tunnista.

   Lihani palanut kosketuksestasi tuhkaksi.
Sieluni raadeltu verille!
Ääneni..
Huudettu äänettömästi ulos.

Sanasi
       Syöksivät tulta,
         Tehden minusta raunion.

Repikää..
Riuhtokaa.
Ahdistus veressäni saa 
Suoneni repeilemään.

Veri tihkuu, maistuu ikenilläni. 
Punaa huuleni, puren kipua pois. 
Rohtuneet huuleni, sinun suudelmistasi.
Petollisista suudelmistasi.

Pelko kutoo seittiään,
Raottaa katkeruuden ovea.

Luottamus,  sitä ei ole.
Vain harmaata aluetta.

Naiset, sinun naisesi. Demoneja minun täydellisessä paratiisissa.
Ja minä istun, maistelen verisiä huulia. Tunnottomat...

Kaivaisin sydämeni ulos, päästäisin veren tihkumaan sinun alastomalle vartalolle.Saisivat narttusi nuolla kiihkoa vallassa katkeruuden suloista viiniä.

Hengitykseni höyryää, olenko siis hengissä. 

Olenko olemassa? 

Miksi minun täytyy todistella elämälle, että selviän.

Miksi minun täytyy tämän kaiken läpi kulkea...
Elämä, anna jo olla ja anna tähtipölyn laskeutua väsyneen varjoni päälle. 

Viime yö, vierelläni. 

Nyt, juuri nyt sinä laskeudut

hänen viereensä. 

Painat pääsi tyynylle, vedät hänet lähellesi. 

T

U

K

A

H

D

U

N

En saa happea. 

Rajattomasti sekasortoista meteliä

    mieleni haluaisi nukahtaa
    raskaaseen, alakuloiseen         uneen.

Hiljaisuus, miltä kuulostaa
Hiljaisuus?

Sekasortoista meteliä, tätäkö tämä elämä on....

Aika tehdä päätöksiä.
Syö sanasi, huudan itselleni tahtomattani.
Minä kuolen jos en nyt
Aukaise siipiäni ja
Lennä vapauteen...