Sinä rankaiset minua
        Rehellisyydestä.
Katseessasi viha.
           Kehosi kertoo tuhansin
Tavoin epävarmuuden seerumin vaikutuksesta.

Halusin aloittaa vuoteni,
          Rehellisesti.

   Sinä rankaiset
               Minua vaikenemalla.

Käperryt menneisyytesi Arpiseen kuoreen ja vaikenet.
       Ja minä mietin: vaikenenko minäkin.

     Minun matkani on juostu. 

     Avaruuden tähtikartasto kertaalleen vaellettu läpi.
        Kiitotie päättynyt,  pimeää.
Polkuni jyrkänteen reunalla

                P
                U
                 T
                O
              A
           N

             Tähtisumun keskellä sinun kasvosi,
            mutta minä en lue niistä enää mitään.

      Väsyttää, suljen silmäni
       Ja annan painovoiman                              pudottaa,

          Tuntemattomaan.
     

Petoksen vahvat siivet
             auenneet.
Levittäneet mustat sulkansa
                     häväisemään taivaan sinen.

          Tulisi ukkonen, iskisi salamalla

                       K
                           U
                              O
                                 L
                                   E
                                      M
                                          A
                                             A
                                                N.



                        Mutta ei, siivet kantavat
             
Ottavat uhkaavasti myrskytuulesta
                       nostetta sulkiinsa,
liitävät yläpuolellani.

                     Kertoisitko huomenna totuuden,
ettei minun tarvitse
                     epäilyksen varjossa kyynelehtiä.

Sinun aikaasi varastaa toinen nainen,
            p-i-r-u olkapäälläsi.

Vaatii sieluasi, '
etkä sinä edes ymmärrä.

                 Huumattu prinssi!

Velho kietonut tummilla
                    hiuksilla sinut
                                                                         seittiin.

                     Turhaan pyristelet, vapautusta ei tule.

Kun sinä seuraavan kerran hänen
         humaltavaan
                 loukkuun ajaudut,
 muista; minun myrkkyni vahvistuu,
                             katkeroituneen naisen katkera juoma,
                                                        tappavaa. 

Olen ollut vaiti.
       piiloutunut pedoilta. 
          Lamaantuneena lyyhistynyt suojamuurieni taakse. 

    Ne ovat erottaneet hengitykseni huurun kuun                                kajossa. 

           Janoavat 
                    ver
                         ta
                             ni

     Teroittavat kynsiään. 
                Yhdellä viillolla aukaisevat pesän,
 jonka suojissa minä sinua                       pidän. 

Kiedon käteni kohtuni suojaksi 
      ja hengitän syvään. 

Minä olen kuullut sinun
        sydämesi

                 L
                   Y
                     Ö
                        N
                          N
                             I
                               T


         Nähnyt      sinun       ääriviivasi
  mustassa         kolossa.

Usko minua,
    siellä on hyvä sinun olla.

Anna sydämesi pumpata
       kirkasta verta,
paha veri ei sinua saa huuhtoa pois.

Kiedo itsesi lämpimään
      kohdun syleilyyn
 ja anna minulle
       levollinen mieli.

Sillä minä olen kiintynyt sinuun. 

Tänne minä sinut toisin.
      Koivikkojen seassa näkisin 
Hulmuavat hiuksesi vilahtavan. 

         Naurusi kaikuisi kivikallioiden seinämistä. 

           Juostessasi Kikattaen,  risut rasahtaisivat pienten kenkiesi alla.  
        Ottaisin sinut kiinni, rutistaisin syliini, suutelisin.

Peittelisin sinut sammalilla, 
       yön laskiessa pimeytensä.  Suojaisin metsän hirviöiltä. 

    Tänne minä sinut toisin, 
           Jos sinun sydämesi taistelee minun sydämeni alla,
            loppuun asti. <3 
          

Kalman haju
          ympärilläni.  

Veripisaroita lattialla,
           Väsynyt ruumiini
 Huutaa pelkoa.
       Vavisten kävelen,
                    Runneltu mieleni
Takoo hysteerisiä sanoja.

     Nousisi sumu, peittäisi
Sieluni haamut yöhön.
             Sudet huutavat nälkäisinä,
       Haistaen kuoleman.

Istun porraspään valoissa,
         Edessäni musta yö.
Verhoaa mieleni.

   Sieltä ne taas tulevat.

Hiipivät hiljaa pää painuksissa,
    Kuin sudet saaliin kimppuun.
Lamaantuneena tuijotan hahmoja, enkä osaa paeta.

Ei ole paikkaa mihin tämän väsyneen ruumiini hautaisin.

Mikä ne houkutti?
     Verta vuotavat arvetko, vai pelkoni sakea haju?

Silmästä silmään ne katsovat,  odottavat saaliin eleitä.
   Mutta minä en jaksa paeta.

Istunko koko yön, vaanivat silmät edessäni.

    Nukahdan ja annan niiden viedä. 

Kasvoilta  paennut hymy.
     Rikki revitty sielu.

    Totuus tekee kipeää!

Juuri levitetyt siivet,
     Revin sulat irti.
Veri valuu tihkuen maahan.

Kipu lievittää tuskaa.


Sanat, 
eivät ne riitä sinulle kertomaan miten rikki minä olen.

    Itseinhon käärme,
vahingoniloisena ruumiillani.
        Jokainen suomu polttaa viiltävä arven.

          Rakas, minä en koskaan tahtonut sinua satuttaa.

      "   Ryyppy murheeseen"

   Tulisi jo unohdus.

Katson tuhisevaa olentoa.
    Minun makuuhuoneessani.

Samanaikaisesti hellyyttävä                 rakkaus Sekoittuu vihaan.

       Sinun lapsesi,  ei meidän.

           Kuusi pitkää, kiduttavaa kuukautta ja tuo tuhiseva                               rakkaus olisi meidän.
 
    katkeruus,  se alkaa 
          Nostaa päätään.  

Yö ilman sinua.
     Tiedän niiden tulevan.
Repivät kynsillään ihooni
         Nimikirjaimesi.
Irrottavat nahan sen alta.

Nauravat tunteilleni, heittäen
        Arpaa sielustani.

             Hakkaavat pimeimmän
Paikan
                    Syövereistä lukitun
    Arkun.

Saumat pettävät.

Nostavat sen esiin,
       kohottavat taivaalle kohti kuuta.
     
          Epäilyksen siemen,
                Ja minä ulvon kivusta.

Verta valuvana hautaudun
      Sinun puolellesi sänkyyn.
               Toivon huomisen tulevan.
Viet epäilykset pois
      Ja suutelet minulle tulevaisuuden.

Katse, ja minä huokaan.
       surullisen hetken
Tuijotan peilikuvaani.

         MUU MAAILMA NUKKUU.
   Minä valvon.

Ajatusteni sysimustien
        atomien läpi raivaan polkua.

" Paistaa se aurinko joskus Risukasaankin" sanotaan.

Hymähdän,  käännän katseeni ja mietin
     millaisen metsurin paikalle pitäisi hakea?

Pimeää,  Ja minä istun
    Keskellä sen suloista syliä.
Hiljaisuus kietoo kätensä suojaksi.

Tänä yönä ei demonit 
      Yön pimeydestä nouse.

Kolme viikkoa... 
     Kolme pitkää viikkoa, 
Kannoin sinua sisälläni, Kuolleena. 

Epäilys, se ei jättänyt rauhaan! 

Suunnaton pelko,
    Näky; lapsi kämmenellä, kummitus vuosien takaa. 
         Sitäkö se oli?

Tietämättäni, minä kannoin meidän rakkauttamme sisälläni. 
      Kyynel, 
             Osuu maahan. Liukenee 
      Maan tomuun.

Muisto,  se jää.
   Katkeran suloisena. 

Rakastelen kanssasi. 
       Kaivannut Ihoasi. 

Mutta nuo sormenpäät 
       Ovat polttaneet merkkejä          ihoosi, Luen niistä joka ainoan.

               Sulkiessasi silmäsi,                    Selkä kaarella, päästäen            elämän virtaamaan sisälleni, 
               Ajatteletko häntä, 
         Muistaen kartan iholla?

Lupasit pysyä myrskyssä
     Rinnallani.

Mutta entä tämä helvetti, elämäni?

Sen polttavien
       lieskojen
Keskeltäkö sinä ojennat                       turvalliset kätesi.
Annat tulen polttaa ihosi karstalle?

          Ilmassa imelän kalman haju.

Kuolenko minä
           henkisesti, vai onko se sinun palavan
          ruumiisi tuoksu....

Siinä sinä olet,
         Runneltuna minun
Helvettini demoneilla.

Tasainen hengityksesi,
       Mieleni rauhoittuu.
Kehoni huutaa rakastelua,
       Sekoittuu kiihko ja rakkaus.

Tiedätkö, kuinka minä rakastan sinua,  sinun läsnäoloasi tässä pienessä talossa.

Minä katson,
     jokaisen kohdan sinusta muistan ulkoa.

Nuku rakkaani,
     Olenhan unessa luonasi?

Kuutako taivaalta ulvon?
      Tulevaisuus kanssasi,  untako?

Minun mieleni
perimmäisessä huoneessa asuu pelko.

En luota sanoihin,
   Näytä sinun rakkautesi voima

         Ja minä olen kokonaan sinun!

Makuuhuoneen ovi narahtaa,
        se hiipii sängyn viereen.
Katsoo pää kallellaan silmiini,
       Kysyisi edes lupaa.
Levottomuus nostaa päätään.

Puhu rakkaani,  puhu.
       Kerro rakkautesi miljoonista aisteista.

Hymyilet,  muistat ensisuudelman.

Minä vannon etten kadu mitään.

Puhu rakas, puhu. Aja epävarmuus pois.
      Anna sydämelleni yö, johon on turvallista nukahtaa.

Auringon lasku.
      Värjää taivaan, tulessa.

Laskee toisen kaupungin taa,
      En minä sinne kaipaa.

         Minun mantereeni on täällä, auringonlaskun tälläpuolen.

  Selkäni takana sinä, kotini.

Seisot komeana,
 kehossani kiinni.      Ei ole paikkaa minulla muualla.

Myrskyävä meri.
       Me seisomme laiturilla, katse horisontissa.

          17m/s ja minä janoan jokaista aaltoa.
          Tuuli kasvoillani.

Sinä vierellä, nouskoot myrsky.
        Käsivartesi vahvasti                             ympärilläni.

         
      Kanssasi en pelkää mitään

Unessa...
........ Juoksit syksyisen viljapellon laidalla.
      Vaalea tukka tuulessa liehuen.

Kikattaen ojensit kätesi
     isääsi kohti.
Tiedätkö, yhtä paljon hän                     tahtoisi sinut syliin kuin sinä hänen.

Painajainen...
.....verinen lammikko, ja sinä makaat siinä niin pienenä ja hauraana.
     
       Kuinka tahtoisinkaan sinut sulkea takaisin lämpimään                            kohtuuni.
      Kasvattaa sinusta viljasta               tuoksuvan rakkauden.

Helvetti valloillaan.
      Pelkään.Tiedän.

Yöllä demonit tanssivat
   Sängylläni.

Taistelevat kuka saisi nujerrettua mieleni.

    Palovammoja!

Pientä kipua tämän
           kaiken rinnalla.

Polttakaa helvetin tulet,
     Viekää kipuni pois.

Join Unohduksen.
     Hetken tie kevyt.
Aamu, käsi vatsalla.
                Tyhjä
       Minä olen tyhjä.

Rinnat kaipaavat kipua,
    Kipu vaihtanut kohdetta.

Sydän murskattuna
      lakanoilla.
Mieli taistelee vastaan.
     Tähän jään....alaston vartalo.
             Mitätön.

"Pieni pyöreä rakenne".

   Mutta sinä olet poissa!

" Eivät jalkasi ehtineet
        Koskea maata "....
Ja minä itken.

     Vartaloni pienellä kerällä,
Muistuttaen sinusta.

Unohduksen suloiseen
           virtaan minä itseni toivoisin hukkuvan.

Eilen tuoksui syksy.
      Varastoin sitä jokaiseen
            soluuni.

Aavistus, ja minä pelkäsin.

   Käteni robottimaisesti
     nostaa kahvipannua,
  kaataa pikimustaa nestettä                   räikeän väriseen kuppiin.

Jokaisella suullisella
       imen katkeran suloisen maun sieluuni.

 Myrkytän mieleni,
         toivoen ettei kipu jää.

Olen nähnyt samanlaisia,                   pälyileviä katseita...
    tuttu menneisyydestä.

Askeleen kuljet
      edelläni ja minuun sattuu,  sattuuko?

Sama kohta,
      sama hetki ja sinä jälleen kiihdytät askeleesi.
       Huomaatko?

Mene rauhassa rakas,
   Hidastan askeleeni. 

Mene vain,
           haamu kulkee vierelläni.

Avaa sydämesi.
       Ja minä tein niin.
Lupaa kysymättä pelko
     Kavalsi osan rauhastani,
Pudotti ruosteisen lukon                             portille.

Avaimen heitti nauraen
       Sysimustaan onkaloon,
                      Täynnä menneisyyden haamuja.

              Sydämeni niin tahtoisi....

Sinun Huulesi.
      Ne ovat juuri SINUN
Huulesi, jotka saivat mieleni kohahtamaan.

          Sata kyyhkystä lentoon                       Lähdössä, tunne                                   sielussani.

Niiden siipien
        kosketus, osuessa vatsanpohjaani.

Siipien iskujen ääni,  kiihkeä huuto sydämestäni.

Ne ovat rakas sinun Huulesi,                    joihin haluan rakkauteni                       leiman painaa:

              " ikuisesti sinun"

Nostata myrskyni,
       Voin vannoa, sinun veneesi
    Ei sitä kestä.

Rantaan on vielä matkaa.

     Minä katson kun
        Huudat.

Aaltoni nousee,
     Souda, KUULITKO, Souda!

                 Minä en armoa merelläni tunne. 

Kahvikuppi pöydällä.
      Et ehtinyt juoda, kiire yksinäisyyteen.

Aamu, painajainen jatkuu.

      Rappusilla silitit poskea,  kuiskasit "rakastan".      Väistän katsetta.
Missä olkapää?

       Historia toistaa itseään.
   Pelkään iltaa, yötä kanssasi.
       
        Katseesi...
   Kertoo onko painajainen ohi.

 Kaadan kylmän kahvin viemäriin,  valuuko samalla meidän tulevaisuus pois?

Unohduksen silta.
     Ainoa toivo.
  Epävarmoin askelin,  paluuta ei onneksi ole.

Rotko allani,
       Korkeanpaikankammo.

Sieluni huutaa lohdutonta säveltä.
      Kaivaten suloisen katkeraa rauhaa.

Askel,  ja köydet allani horjuu.
       Pelko seuraavaan askeleeseen.
    Mutta minä niin tahtoisin juosta.
     Kiirehdi rakkaani,  huutaa sydämeni. Menneisyyden                  kahleet                      
        vaientaa.

Mieleni,  miksi et anna siipiä?

Mieleni kalliolla,
         sinne kiipeän.

Annan itselleni luvan katsoa.
Ei auringonlaskua.
Sadepilvi,  jossain iskee salama vaakatasossa.

Iskisi kalliooni, murtaisi pohjan.
         Vapaapudotus, sekin olisi liike johonkin.
Elämäni polkee paikoillaan,                       pelosta.

Tanssittu samat valssit,
     Sävel alakuloinen.

Mieleni kalliolla seison,
     
            Hyppäänkö alas,
            Levittämättä siipiäni.....

Minun on juotava itseni
Iltaisin humalaan.
        peitettävä itseltäni
              Tuska.

      Paettava!!!

Todellisuus iskee kovaa.
   Aivoni,  mieleni,  sydämeni,
..... Eivät ota vastaan....

Pelko, epätietoisuus. 

Ja minä humallun lisää. 
           Peikot,  pysykää hetken poissa. 
            Minä olen väsynyt demoneihin! 

Eletäänkö menneessä.
    Aukaistaan kirja luvusta viisi,  sulkien lukuun kahdeksan.
       Sivun kulma hiirenkorvalla.


      Siihen me jäämme.

Uudet sivut polttavat sormia,                  vasta kun olemme tuhanteen kertaan aukaisseet menneet ,  voi tarina jatkua.

Tänään salaa kurkistimme tulevaan.
           Myrskyä se ennakoi.

Rakas,  eikö tarinat päätykään
       " ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka? "

   

Mikä sinua estää tulemasta luokseni,  jättämään jälkesi piha-oven kahvaan.

    Sinulle oveni auki.

Askeleitasi ikävästä huutaa roskainen laminaattini.

    Sänkyni tyhjä,  ihoasi ikävä.
Aamukahvi mitätöntä,  ei herätä minua eloon.
     Sinä et istu siinä vastapäätä. 

Päiväni,  iltani,  yöni...
      .... Niin, mikä sinua estäisi.

Mieleni huijaa vartaloa.
       Saa alavatsaan tunteen pienistä jaloista, sormista hivelemässä kohtuni pehmeää pintaa.

Huijari! Huudan peilille.
    Rintakehässä verisuonet aaltoilevat karttaa ihooni.

             Makuja,  outoja makuja minun kieleni syöttää aivoihini.       Linea nigra tuijottaa peilistä ääriviivoillaan.

Typerä! Hoen itselleni.

Ihmismielen lokeroista en ota koskaan selvää, arvoituksellinen.

Riitänkö sinulle,  jos en saakaan viivaa mystiseen tikkuun,
      Elämän alkua?

Riitänkö, jos en jaksakaan tänään hymyillä aamun Sarastaessa sinulle?

       Riitänkö, kun huudan pahaa oloani,  Tehden sinusta kaikkeen syyllisen?

    KERRO MINULLE RIITÄNKÖ!

4.4.16

Sinä vierellä.
Lenkkikenkiesi tuttu ääni soraisella tiellä. Sinä puhut....

   Vedän keuhkot täyteen ilmaa,  nostan hartiat ylös. Kiinnitän katseeni horisonttiin.

     JUOKSE,  takoo mieleni.

Jalkani eivät tottele, aivoni eivät lähetä signaalia.
   ... Sinä jatkat puhumista....

Siihen minä jään,

Ei minusta ole ottamaan askeleita eri tahtiin.

Se kohta mihin taivaanranta päättyy.
      Sitä ei ole!

Silmissä harmaata,  mieleni ei vaikene.

    Pelko hiipii.
 
Sinä nauroit aavistuksilleni.

Kipu yltyy.

   "tieto lisää tuskaa",sanotaan.

Mutta sen on pakko luovuttaa otteensa. Sen on pakko katkaista kahleensa ja antaa suunnattoman euforinen rauha.

" se sattuu eniten, kun menettää mitä ei koskaan ollutkaan".

Valheita, suuria petoksia, joilla sinä raivasit tiesi minun rauhan satamaan.
Tehden laivastani haaksirikkoisen paatin.

Mutta älä luulekaan,  et saat laivaani uppoamaan!

Tyynen Kuoreni alle sinä et pääse.

Katsot, katson.

Siristät silmiäsi.
Ei,  et sinä minua lue.
Panssarini alle et saastaisia lonkeroitasi kiedo.

Minä olen nähnyt sinussa ruman puolesi ja rakastanut silti.

Nyt, määräaika umpeutuu.

       Tiesitkö, minullakin on                                rajani.

Sinä iltana,
Sanasi syöksyivät tajuntaani.
        Tunnustus,  jonka jo kauan sitten aavistin.
   Lasken puhelimen, tyhjyys.

Jotain vikaahan minussa on oltava?
         Ei raivoa, ei kipua, ei mitään!

Mutta miksi tuntea mitään, kun jo tiesin?

Olisikohan tämä tarina nähty?
Taputeltu siistiksi keoksi
      Muistojen tuskalliseen arkistoon.

Tuleeko tästä sen enempää,
      Vaikka kuinka toivomme?
Menneisyyden haamut,
      Vailla armoa, kivittävät päivästä päivään.
Iskee kovempaa
kuin eilen.
Tekee ruumiistani verestä vuotavan kituvan eläimen.

Huutoa! Kyyneliä!
Sinä sanot "eletään nyt vain".
Miten sinä luulet,
että minä mahdun sinun kymmenien naistesi sekaan?

Miten sinä muka juuri minua rakastat?
Mikä tekee minusta niin specialin?

Kysymyksiä...ja lisää kysymyksiä,  unettoman yön jälkeen. 

LUOTA!
Niin pieni sana, joka
Kirjain täynnä elämäni
          Suurimpia asioita.

Pudotanko perhosen lailla
    Koteloni, lennän luottamuksen siivin
     katsomaan
        Mitä sinä voit minulle antaa.

Vedänkö kilpikonnan haarniskan ylleni,
että epäröidessäni voin kaivautua kuoreen ...

.....sen suloiseen turvallisuuteen.

Aamu,
Luminen maailma.
Katse hapuilee, löytää tallin
Peltikaton huurtuneet naulanpäät.

Hetken, sadasosa sekunnin ajatus " kuinka maailma näyttää kauniilta ".
Eilisen muisto iskee lävitseni, kipu värisyttää haurasta kehoani.
     Siinä se oli, tuokio paremmasta.  Jatkan matkaa hevosten tuoksuun, kuulen hirnahduksen...
      Eikä sekään saa minua tänään hymyilemään.

LEVOTTOMUUS,  syöttää
     Sieluuni ja arkaan
 Sydämeeni kuollettavia
           Ajatuksia.

Repii jo satutettua Sisintäni teräaseellaan silpuksi.

     Jos katsot taivaanrantaa, näet punaisen kajon.
     Sateen ropistessa ymmärrät                    niiden olevan sydämeni verenpunaisia                              sirpaleita.

Katseestasi kadonnut "se jokin".
         Kylmennyt..
Silmäkulmissasi ryppyjä, hymyilisit ne pois, mutta sinä et sitä tee.

Spotifyn katkerat soinnut huutavat lävitseni.

       HYST,  sanot ja minä kuuntelen: " O-N-K-O tämä rakkaus oikeaa?".

     Nostan katseeni, välähdys tuntematonta sinussa.

       Toissayö,  ja nyt minä sen ymmärrän.
           Suudelmasi kylmät.

Rauhoitu,  rauhoitan, rauhoitun.

        Valinta on sinun....

Alastomana,
sinä katsot.
        Hiukseni sotkuisina tyynyllä. 
Jalkani naisellisesti ristissä, niin sinä aina sanot. 

Hymyilet, ja minä tunnistan veikeän, ihailevan katseen. 

   Avaat Huulesi, olet sanomassa jotain.

      " sä oot niin nainen!"

Kuulen hidastettuna lauseen aivoni pienissä lohkoissa. Nainen!

      Henkeä salpaa,  miksi käteni eivät liiku vaikka hapuilen peittoa suojaamaan itseni. 

    SINÄ varastit HÄNEN sanansa!

Miten sinä saatoit?
Sydämeni, miksi et iloitse?
Vaiennan sieluni.

Varasta sinä vain hänen sanansa,
            sillä hän ei ole koskaan                               minun.
     

Huulesi,  repineet ihoni riekaleita vartaloltani.

        Kätesi, hyväilleet veristä                  vartaloani,
repineet hiuksiani

Silmäsi,
         luvanneet enemmän kuin pystyit pitämään.

Sanasi, viiltänyt
     pahemmin kuin veitsen terä ihooni.

Lupauksia

      LUPAUKSIA

Lupauksia

Tulisi virtaava Veri. 
Pelastaisi minut tuskaisilta
Päätöksiltä.

           Suojelisi armottomalta                  vuosien taakalta.

Tulisi kipu, viiltäisi kehoni kahtia, ottaisi pois pelon.

      En tahdo!!
      Huutaa jokainen soluni.

Ei nyt, ei näin!

Missä sinä olet? 
      Huutoa!!
Missä olet? 

Levoton mieleni hysteerisiä
Mielikuvia täynnä.
          Iholla, oletko jonkun                            iholla.
Vannotko rakastelun olevan              jotain, mitä muilla ei ole.

Katsotko silmiin toista ja vannot, ettet ole koskaan tuntenut näin.

Kosketko hiuksia,
           kerrot hänelle tuhansia sanattomia ajatuksia.

       Missä sinä olet?

Vaikene levoton 
Mieleni!